Karjalaisten poismuutto, Tverin Karjalan synty

Karjalan tutkimuslaitoksen entisen johtajan ja pitkäaikaisen tutkijan, professori Veijo Saloheimon uusin kirja ”Entisen esivalan alle, uusille elosijoille. Ortodoksikarjalaisten ja inkerikkojen muutto 1500- ja 1600-luvuilla” kokoaa yhteen tekijänsä monikymmenvuotisen tutkimustyön tulokset.

Saloheimon tutkimus luo kokonaiskuvaa karjalaisten muuton taustasta venäläisten ja ruotsalaisten lähteiden perusteella. Muuttoliikkeessä oli sekä vetoa että työntöä. Venäjän maanomistajat: tsaari, aateli ja luostarit, olivat 1500- ja 1600-lukujen sodissa menettäneet veroja maksaneet alustalaisensa, maat olivat autioina ja tarjosivat mahdollisuuksia uusille viljelijöille. Karjalaiset puolestaan vierastivat alueensa miehittäneen Ruotsin kauppa- ja uskontopolitiikkaa. Karjalaisten poismuutto nykyisen Pohjois-Karjalan alueelta huipentui vuosina 1655-1660 käydyn sodan aikana, kun Venäjä yritti valloittaa takaisin menettämänsä Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Tappiolle jouduttuaan Venäjä houkutteli tai vei pakolla pääosan alueen väestöstä. Karjalaisia jäi muutamiin pitäjiin. Muutamia perheitä palasi kotimaisemiin.

Saloheimo hahmottelee lähtöajan ja muutonvaihtelut paikkakunnittain. Käkisalmen ympäristö menetti pääosan kantaväestöään jo 1500-luvulla. Kurkijoen ja Sortavalan asutus pysyi pitkään paikoillaan, kun taas sisämaan ja rajan pitäjistä lähdettiin 1640-luvulla ankaria katovuosia pakoon. Saloheimon tutkimat pakolaisluettelot sisältävät runsaasti sellaisia nimiä, joita ei voi liittää maakirjojen kuvaamaan talollisväkeen. Se osoittaa, että silloisiin paikallisyhteisöihin kuului lukuisa tilaton väki. Tutkimus tuo siten uutta tietoa Karjalan sosiaalihistoriaan.

Merkittävänä lisänä aiempaan tutkimukseen on pidettävä Saloheimon huomiota, jonka mukaan muuttaneiden joukossa oli runsaasti savolaisia. He saattoivat asua lyhyen aikaa Käkisalmen läänissä, mutta jatkoivat sitten matkaansa itään. Osa Saloheimon käyttämistä lähteistä kuvaa matkanteon eri vaiheita, esimerkiksi Laatokan rannalta koilliseenVienanmerelle ja sieltä etelään Tverin alueelle. Saloheimo muistuttaa, että 1500- ja 1600-lukujen muuttoliike oli yleistä samaan aikaan myös Savosta ja Pohjanmaalta Ruotsin metsäseuduille ja sieltä Inkerinmaalle tai Viroon.

Ismo Björn