22.9.2011

Maailman vanhin oliivipuu ja muita Kreetan ihmeitä

Euroopan maaseutusosiologit kokoontuivat elokuussa 2011 aurinkoiseen Haniaan. Karjalan tutkimuslaitokselta oli kongressissa totutusti vahva edustus, onhan maaseutututkimus eräs laitoksemme painopistealoista. Yleisesitelmissä käsiteltiin Kreikan talousongelmia. Yksi puhuja vetosi jopa Ateenan olympialaisten jättämään laskuun. Pääpaino keskusteluissa oli silti yleismaailmallisissa aiheissa, etenkin ruuantuotannossa ja sen aiheuttamissa ongelmissa.

Kokousesitelmien ja työryhmien lisäksi kongressimatkaajille oli tarjolla joukko maaseuturetkiä. Kreetalaisesta oliivinkasvatuksesta kiinnostuneet maaseutututkijat tutustuivat Vouvesin oliivipuuhun, jonka on “oliivikronologisin” menetelmin laskettu olevan peräisin esiminoalaiselta kaudelta eli ajalta noin 1100-800 ennen ajanlaskun alkua.

Oliivi on Kreetan maatalouden ydin. Oliivipuut peittävät neljäsosan Kreetan pinta-alasta, ja saaren maatalous perustuu lähes täysin oliivin tuotannon ja jalostuksen varaan. Oliivi työllistää myös tutkimusta ja sitä käytetään matkailullisena valttina. Eräs oliivikulttuurin ja brändirakennuksen keskuksista on Vouves, 272 metrin korkeudella sijaitseva pieni kylä, jossa kerrotaan kasvavan maailman vanhin oliivi puu. Siis yksi niistä, joita sanotaan vanhimmiksi, sillä maailman vanhin oliivipuu kasvaa myös Sardiniassa, ja todennäköisesti se kaikkein vanhin puu löytyy jokaisesta oliivia viljelevistä maista.

Ruma oli Vouvesin puu punakylkisiä honkia ihailevan suomalaistutkijan silmissä, mutta kieltämättä komea: kierteisen ja käärmemäisen rungon läpimitta oli yli kolme metriä, korkeutta puulla oli kuusi metriä ja leveyttä yli kymmenen. Puun kiehtovuutta lisättiin kertomalla, että juuri tästä puusta otetuilla lehvillä seppelöitiin Ateenan olympialaisten maratonin voittaja. Saman puun lehviä aiotaan käyttää myös tulevissa Lontoon olympialaisissa. Oliivipuun ympärille oli rakennettu pieni puusta kertova museo, jossa oli muutamia oliivin viljelyyn käytettäviä välineitä ja oliivista kertovia esitteitä.

Paikallisen oliivibrändin rakentaminen aloitettiin oliivin kulttuurihistoriasta. Oliivilla on tärkeä merkitys länsimaisessa kulttuurissa. Oliivin lehvä on rauhan, ihmiskunnan ykseyden ja rakkauden symboli. Kyyhkynen toi oliivin lehvän ilmoituksena Nooalle, että vesi oli laskenut vedenpaisumuksen jälkeen. Vouvesin oliivipuun erityisyys korostuu iän lisäksi sen tunnettavuudessa, puu esiintyy useissa Kreetasta kertovissa kirjoissa, ja puuta käy ihmettelemässä vuosittain tuhansittain turisteja. Puun vierelle on rakennettu pieni kahvila ja matkamuistomyymälä, jossa myytiin erilaisia oliivituotteita kasvovoiteista lähtien. Myytävä oliivituoteperhe oli osin sama kaikkialla Kreikassa. Sellainen on esimerkiksi lahjapakkauksessa oleva saippua, johon vaihdetaan ainoastaan sen saaren kuva, minkä kaupassa sitä myydään. Vouvesin myymälässä oli tarjolla myös paikallista viiniä, ja tottakai tavallista hinnakkaampia paikallisia oliiveja. Onnistunutta tuotteistamista ja paikallista kehittämistä kylän oman vahvuuden varaan. Hyvä tarinankerronta lisää kiehtovuuteen yli puolet, niin myös oliivin kohdalla.

Oliivipuulta retki jatkui vuoren rinnettä ylös tyypilliseen kreetalaiseen maatalouskylään, jota vaivasivat samat ongelmat kuin useaa suomalaista maaseutukylää. Nuori väki on muuttanut kaupunkiin, kylän asukkaista suurin osa on yli 60 -vuotiaita ja oliiviviljelyn jatkajia ei juuri ole. Kiinnostavaa oli myös kylän etäomistuksen lisääntyminen. Monet oliivipuiden omistajista asuivat kaupungissa, lähinnä Haniassa. Vuoristossa yli puolen kilometrin korkeudessa oleva kylä oli yllättävän vehmas. Oliivipuiden lisäksi kylää ympäröivien vuorten rinteillä kasvoi pinjoja, tammia, hevoskastanjoita. Suomalaista maaseutututkijaa lämmitti myös tuttu näky: hylättyjä autoja, ruostuvia työkoneita, jätekasoja ja hoitamattomilta näyttäviä pihapiirejä. Pensaikossa määki lammas ja polun poikki vipelsi rotta.

Kreetalla vuoristokylillä on myös kulttuurinen merkityksensä. Vaikka kreetalaiset ovat saarelaisia, heidän identiteettinsä on vuoristolainen. Tämä johtuu saaren tärkeästä strategisesta asemasta, ja rannikon turvattomuudesta. Kreetan ovat valloittaneet milloin venetsialaiset, milloin turkkilaiset, saksalaiset, ja heitähän taitavat tämän päivän valloittajat eli turistit enimmäkseen olla. Vuoristokylät halutaan pitää asuttuina ja siksi oliivinviljelyä halutaan kehittää. Kohteemme erikoisuus olivat muutamat ikivanhat turkkilaisperäiset oliivipuut, joiden tutkimuksen ja jatkojalostuksen varaan laskettiin paljon. Oliivipuu-lajeja tunnistamattomille ne tosin näyttivät samoilta kuin kaikki muut, mutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja sen aiheuttamien tuhojen vuoksi oli syytä kerätä geneettistä perintöä mahdollisimman monipuolisesti talteen. Nopeasti ja runsaasti satoa kasvattavat lajikkeet eivät ole oliivituotannossakaan ainoa järkevä tie. Laskevassa ilta-auringossa ei parin kilometrin kävely harhaan kansainvälisessä seurassa haitannut.

Kongressimatkojen parasta antia ovat vapaamuotoiset keskustelut epätavallisissa olosuhteissa seminaarisalin ulkopuolella. Suomalaisilla maaseutututkijoilla näytti olevan ystäviä niin Brasiliassa, Norjassa kuin Itävallassa. Kotimaan tutkijoiden ja heidän tekemistensä tunteminen helpotti tutustumista ulkomaalaisiin kollegoihin: mitäpä kuuluu Riitta Högbackalle, entä miksi Jukka Oksa ei ole matkassa? Tunnetko Tarja Cronbergin?

Ismo Björn