7.9.2012

Lounaasta luoteeseen – konferenssikuulumisia Euroopan rajoilta

Matkustin kesällä Euroopan rajoilla, mutta talouskriisin ytimessä. Kävin heinä-elokuussa kahdessa kansainvälisessä konferenssissa: tietojenkäsittelytieteen ”IADIS Multiconference on Computer Science and Information Systems: ICT, Society and Human Beings 2012” sekä sosiologian ”26th Conference of the Nordic Sociological Association: Trust and Social Change”. Itse konferenssien tieteellinen anti oli kiinnostava ja molemmat kaupungit Lissabon ja Reykjavik ovat mahtavia turistikohteita. Sosiologimatkailijan kiinnostuksen herätti kuitenkin ennen kaikkea maiden talouden nykytila ja siihen reagoiminen.


Maailmanlaajuinen talouskriisi on koetellut sekä Islantia että Portugalia erityisen voimakkaasti. Vaikka syyt Islannin ja eteläisen Euroopan maiden talouksien romahtamiseen ovat osin erilaiset, mielenkiintoisia vertailuja maiden talouskriisien hoidosta voinee silti tehdä. Islanti oli yksi ensimmäisistä maista, johon talouden romahdus iski vuonna 2008. Islannilla on kuitenkin ollut jo aikaa toipua ja talous on lähtenyt uudestaan nousuun. Portugalin taloutta on autettu EU:n ja IMF:n tukipaketeilla, mutta maa rypee kriisissä edelleen eikä aallonpohjaa ole todennäköisesti vieläkään saavutettu. Portugalin työttömyys on tämän vuoden toisella neljänneksellä ollut euroajan pahin ja kivunnut jo 15 prosenttiin. Portugalissa 15 prosentin työttömyysaste merkitsee sitä, että 830 000 ihmistä on vailla työtä. Nuorten 15-24-vuotiaiden tilanne on Portugalissa, kuten muuallakin Etelä-Euroopassa, erityisen hankala ja heistä työttöminä on yli 36 prosenttia. Maan hallitus arvioi, että työttömyys kasvaa 15,5 prosenttiin tänä vuonna ja 15,9 prosenttiin vuonna 2013. Talous on supistunut tänä vuonna 1,2 prosenttia ja sen ennustetaan jatkavan kutistumistaan.

Islannin talouskriisi oli puolestaan yhden semiplenaryn aiheena Pohjoismaisessa sosiologikonferenssissa. Professori Stefán Ólafsson keskittyi omassa puheenvuorossaan Islannin selviämiseen talouskriisistä. Siteeraan tässä tekstissä Ólafssonin ajatuksia muistiinpanojeni varassa. Islannin talouden aallonpohja oli vuoden 2009 vuosineljänneksellä, jolloin talous supistui 8,2 prosenttia. Talouskasvu kääntyi plussan puolelle vuoden 2011 alussa, jolloin talouskasvu oli eurooppalaisittain huima 3,9 prosenttia. Islannissa onkin tehty ajan hengelle täysin poikkeuksellisia ratkaisuja. Kun Euroalueella on usein toisteltu, kuinka pankit ja sijoittajat on pelastettava veronmaksajien rahoilla, jotta kilpailukyky ja talouskasvu vahvistuvat, Islanti teki päinvastoin. Antoi piut paut pankeille ja laittoi pienet ihmiset pankkien edelle. Ja kuinkas siinä kävi?

Islannissa haluttiin tulonsiirroilla ja veropolitiikalla parantaa kaikkein huonoimmassa asemassa olevien asemaa ja vahvistaa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Vasemmistohallitus nosti minimipalkkoja ja –eläkkeitä, veroja korotettiin vain ylemmissä tuloluokissa ja yksityisten ihmisten asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta kasvatettiin. Tulonsiirrot vähensivät säästötarpeita ja menoleikkauksia samalla, kun huonoiten toimeen tulevia suojattiin maailmantalouden heilahteluilta. Lopputuloksena alimmassa tuloluokassa käytettävissä olevat tulot laskivat kriisin aikana 9 prosenttia kun rikkaimman kymmenyksen tulot tippuivat 38 prosenttia. Vertailun vuoksi: hyvin toisenlaista talouspolitiikkaa harjoittaneen Irlannin (jonka talous on edelleen pahassa jamassa) köyhimmän kymmenyksen tulot laskivat 26 prosenttia samaan aikaan kuin rikkainpien tulot nousivat 8 prosenttia.

Kriisistä nousseen Islannin tuloerot ovat tasoittuneet, talous kasvaa ja työttömyys on alle viidessä prosentissa. Tahtoen tai tahtomattaan keynesiläiseen talouspolitiikkaan nojannut Islannin vasemmistohallitus sai kotimaisen kulutuksen pyörimään kriisin aikanakin. Kotitalouksien saamat verohelpotukset asuntolainojen korkoihin ovat kasvattaneet kulutuskykyä ja kuten tiedossa on, alimmissa tuloluokissa kertyvät varat käytetään yleensä suoraan kulutukseen. Tämä on lisännyt myös sijoittajien luottamusta maan talouteen eivätkä ulkomaalaiset sijoittajat paenneet maasta kuten aluksi pelättiin. Ehkä ihmisten pelastaminen onkin pankkien pelastamista kannattavampaa – myös taloudellisilla mittareilla.

Lounaassa menee siis huonosti, luoteessa jo paremmin. Mutta uutiset eivät ole olleet tänä kesänä järin hyviä kaakostakaan. Kreikan talous ja etenkin julkinen sektori ovat pelastustoimista huolimatta valtavissa vaikeuksissa. Voisiko Suomi EU:n koilliskulmalla pysyä taloudellisesti vakaammalla pohjalla? Ottamalla vaikka ajoissa oppia Islannista?

Harpa-musiikitalosta on tullut Islannin talouskriisin ja siitä selviytymisen symboli. Kunnianhimoisen ja kalliin talon rakennustyöt seisahtuivat kun sijoittajilta loppuivat rahat talouskriisin iskiessä. Islannin vasemmistohallitus päätti kuitenkin rakennuttaa talon valmiiksi julkisin varoin.


Noora Talsi

Konferenssimatkat ovat mahdollistaneet: Tieteen, teknologian ja innovaatioiden tutkijakoulu, Nordic Sociological Association, Westermarck-seura ja Karjalan tutkimuslaitos. IADIS-konferenssissa julkaistu artikkelini ”Technologies entering the home – The domestication of mundane technologies” palkittiin maininnalla ”Best Paper Award”.

Teemat: talous, talouspolitiikka, Islanti, Portugali, työttömyys