11.12.2015

Muisti mummon tiellä pitää… vai pitääkö?



Muisti on yksi kiehtovimmista ihmisen tiedollisen toiminnan alueista. Muistin varaan rakentuvat käsitykset itsestämme, toisista ihmisistä ja koko maailmasta. Muisti auttaa meitä selviytymään arjen toiminnoista ja hahmottamaan mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa. Muisti on vaikutuksille altis, epäjohdonmukainen ja äärimmäisen epäluotettava, mutta emme tulisi ikinä toimeen ilman sitä.

Viime vuosina muistin merkitys on ollut erityisen paljon pinnalla. Enää ei ajatella, että ihmisen muisti on mikä on ja siihen on tyytyminen, vaan muistia - kuten yleensäkin aivoja - voi harjoittaa ja sen rappeutumista ennaltaehkäistä. Muistiterveydestä on tullut yksi hyvän vanhuuden mittari. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen FINGER-tutkimushankkeen alustavien tulosten mukaan liikunta ja oikea ruokavalio yhdistettynä aktiiviseen muistiharjoitteluun saattavat pienentää aivo- ja muistitoimintojen heikkenemisen riskiä jopa kolmanneksella.
 
Muisti onkin kovaa vauhtia nousemassa kansantaloudelliseksi kysymykseksi. Muistiterveyden edistämistä ei perustella enää vain yksilön hyvinvointiin liittyvillä tekijöillä, vaan myös säästöillä. Hyvin hoidetut hoksottimet ovat edellytys omatoimiselle asumiselle ja siten tärkeä tekijä esimerkiksi vanhustenhoidon kustannuksia laskettaessa.

Myös työikäiset joutuvat tänä päivänä yhä läheisemmin tekemisiin muistinsa rajallisuuden kanssa. Kiihtyvä työtahti ja kiristyvä kilpailu kannustavat ja pakottavat muistisuoritusten optimointiin. Joustava ja äärimmilleen viritetty muisti voi olla kilpailuvaltti työnhakijalle ja selviytymiskeino työelämän multitaskaajalle. Monet tutkijat ja muistiasiantuntijat kehottavat varaamaan kalenterista aikaa säännölliselle muistitreenille. Aivojaan voi erilaisten muistitehtävien ohella haastaa vaikka kävelemällä toisinaan takaperin tai suorittamalla arkirutiineja silmät kiinni. Viimeistä huutoa ovat erilaiset kännyköihin ladattavat äly- ja logiikkapelit.

Kun kerran suoritetaan, niin suoritetaan kunnolla. Miksei kahvakuulien, bodypumppien ja joogaharjoitusten väliin sopisi puoli tuntia aivotreeniä kaksi kertaa viikossa? Jopa tietotyötä tekevän aivojen käyttö voi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla aivan liian yksipuolista. Peiliin katsomisen paikka taitaa olla itse kullakin.  
 
Osa aivotutkijoista on kuitenkin eri linjoilla. Esimerkiksi Kiti Muller (HS 14.1.2015) heittäisi romukoppaan kaikki pikkunäppärät harjoitteet ja keskittyisi elämään monipuolista arkea lepoa, laiskottelua ja nautiskelua unohtamatta. Kannatetaan!

Aivotreenin vaikutukset keskittyvät pääasiassa lyhytkestoisen ja työmuistin alueille. Toinen näkökulma muistamiseen liittyy elämänkertamuistiin – muisti ei ole vain työkalu, joka auttaa suoriutumaan työstä ja elämän muista askareista, vaan muistamalla rakennamme kuvaa itsestämme ja muista.

Kiinnostavan näkökulman muistimme haavoittuvuuteen antaa taannoin Suomessa vieraillut yhdysvaltalainen muistitutkija Elizabeth Loftus (HS 25.10.2015). Hänen mukaansa muistoja on erittäin helppo manipuloida. Ihmisen voi saada muistamaan menneisyydestään asioita, vaikkapa rikoksia, joihin nämä kuuna päivänä eivät ole olleet osallisia.

Toisaalta ympäristö muokkaa muistojamme jatkuvasti ja tiedostamatta. Muistaminen on paitsi henkilökohtaista myös yhteisöllistä. Kaikki lukemamme ja kuulemamme vaikuttavat käsityksiimme menneisyydestä. Kuva niin historiasta kuin nykyisyydestä muodostuu suhteessa siihen kontekstiin jossa elämme.

Voiko menneisyyttä tarkastella perinteisellä toden ja epätoden akselilla vai onko kaikki mitä muistamme lopulta vain tulkintaa? Kysymystä pohtiessa tulee kuitatuksi ainakin yksi viikon aivotreeneistä.

Tai sitten ei vain ota muistiaan liian vakavasti. Kuten kirjailija Ernst Hemingway aikoinaan totesi: ”Onni, mitä se on? Se on hyvä terveys ja huono muisti”

Alina Kuusisto on liperiläinen historiantutkija
alina.kuusisto@gmail.com