13.8.2015

Saarinen, Kekkonen, Kennedy

Eliel Saarista pidetään nimenomaan kansallinen Suomen arkkitehtina. Saarisen maineen perusta on hänen yhdessä Armas Lindgrenin ja Herman Geselliuksen kanssa suunnittelema Pariisin maailmannäyttelyn 1900 Suomen paviljonki ja sen saama huomio. Suomalaiskansallismielisen näkemyksen mukaan paviljonki oli osoitus kansakunnan kulttuurin voimasta ja halusta erottautua Venäjästä. Myös kansallismuseon rakennus symboloi aikakautensa kansallisaatetta. Saarisen roolia nimenomaan suomalaiskansallisena suurmiehenä vahvisti hänen toimintansa Amerikassa. Saarisen menestyminen Chicago Tribunen toimitalon arkkitehtikilpailussa uutisoitiin suomalaisen voittona. Saarinen nopea nousu kansainväliseen kuuluisuuteen oli osoitus nuoren kansan kyvykkyydestä ja uudistumiskyvystä. Saarinen asui Yhdysvalloissa vuodesta 1923, mutta hän vieraili kotimaassaan vuosittain ja näistä matkoista kirjoitettiin tarkoin lehdissä. Saarisen uraa seurattiin tarkasti, samoin hänen poikansa Eero Saarisen menestystä.

Toisen maailmasodan aikana Saarisen suosio Yhdysvalloissa laski, mikä johtui hänen perheensä läheisistä suhteista Saksaan.  Sodan jälkeen Saarisen asema jälleen parani,. Tähän edesauttoi Eero Saarisen saama Yhdysvaltain kansalaisuus ja menestys niin arkkitehtina kuin yksityiselämässään. Eliel Saarisen hautajaiset 1950 oli Suomessa valtakunnallinen tapahtuma. Sen kansallisesta merkityksestä kertoi se, että hautajaisissa puhui pääministeri Urho Kekkonen. Kun Saarisen muistonäyttely järjestettiin Helsingissä 1955, arvovaltaisen kunniakomitean puheenjohtajana toimi jälleen pääministeri Urho Kekkonen. Muut jäsenet olivat Yhdysvaltain suurlähettiläs Jack MacFall, ylipormestari Eero Rydman, arkkitehti Alvar Aalto,  professori J. S. Sirén, professori Otto-Iivari Meurman ja arkkitehti Eero Saarinen.

Saarisen osakseen saama huomio ja hänen Suomessa ja Yhdysvalloissa tekemän työnsä esiin nostaminen on liitettävä osaksi Suomen sodanjälkeistä poliittista asemaa. Herkässä ulkopoliittisessa tilanteessa haluttiin korostaa siteitä länteen. Saarisen muistonäyttelyn esitteessä nostettiin kansallisen romantiikan vaikutuksen lisäksi esille Suomen poliittisen elämän synkät ajat. Tällä viitattiin selkeästi 1900-luvun alun sortokausiin ja Venäjän painostukseen. Rinnastus toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen oli tietoinen valinta.  Pääministeri Urho Kekkosen rooli korostui Suomen ja Yhdysvaltojen suhteiden luojana.  Kekkosen hyvät suhteet Yhdysvaltojen johtoon huipentuivat, kun presidentti J. F. Kennedy kutsui Kekkosen valtiovierailulle Yhdysvaltoihin lokakuussa 1961.


Ismo Björn