Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutissa
Syyskauden 2011 olen viettänyt tutkimustehtävissä Petroskoissa Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutissa. Tulin 22.8.2011 ja olin täällä marraskuuta lukuunottamatta viime lauantaihin saakka.
Vierailun tarkoitus oli tehdä Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen “Joustavat etnisyydet” tutkimustyötä ja johtaa sitä täältä käsin. Hankkeemme tutkijoistahan puolet on nimenomaan tästä petroskoilaisesta insitituutista ja puolet Joensuusta. Hankkeen idea on tutkia Petroskoin ja Karjalan tasavallan nykykulttuuria siitä näkökulmasta, miten eri etnisyydet ja niiden esittäminen kietoutuvat toisiinsa. Monessa tapauksissa etnisyyyksiä on pelissä useita ja ihmiset kuuluvat etnisessä mielessä useisiin yhteisöihin saman aikaisesti. Etnisyys ei olekaan vain kulttuuria vaan myös sosiaalisia suhteita ja niiden diskursiivista uudelleentuottamista.
Oma tutkimusosuuteni liittyy musiikkiin. Petroskoissa on vahva etnisen musiikin skene, joka välittää niin karjalaista, suomalaista, vepsäläistä, venäläistä ja joskus muitakin kansallisia perinteitä. Perestroikan aikoihin tämä skene alkoi kasvaa ja saada aiempaan valtiolliseen (ja vastakulttuuriseen) verrattuna kokonaan uudenlaisia esiintymismuotoja - aika monet niistä transnationaalisia, kun esiintymiset ulkomailla tulivat kaikille siihen kykeneville mahdollisiksi ja usein hyvin tuottoisiksi. Tyylillisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti paikallinen etninen musiikki astui kokonaan uudelle ja omintakeiselle tasolle. Ei välttämättä niinkään vakaana, vaan muuttuvana ja monitahoisena. Tiedonhankintani ydintä ovat olleet haastattelut, musiikin analyyttinen kuuntelu, osallistuva havainnointi ja yleensäkin kulttuurisen tiedon katsominen “sisältä päin”, tekijöiden omasta näkökulmasta heidän kanssaan keskustellen.
Päivittäinen työskentely Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutissa on ollut mahtava kokemus sinällään. Päivittäiset teehetket, työpäivien ja -viikkojen rytmitys, monitahoiset ja poikkitieteelliset keskustelut, lukuisat seminaarit ja konferenssit ovat kaikki vieneet tutkimusta ja kansainvälistä dialogista ajattelua eteenpäin. Myös paikallisesti vierailuni on herättänyt kiinnostusta, sillä instituutissa on harvoin ulkomaalaisia tutkijoita rekrytoituneina. Työkielenä täällä on venäjä ja yllättävänkin monien tutkijoiden kanssa myös suomi. Vain muutamien harvojen kanssa puhun useimmiten englantia. Haastattelut venäjäksi tein yksin ja ne onnistuivat hyvin. Onneksi sain apua niiden litteroimisessa.
Tutkijavaihto on aina positiivinen asia. On todella hienoa, että sain mahdollisuudeen sekä lähteä Joensuusta ja tulla Petroskoihin. Kiitos kaikille tämän asia mahdollistaneille, erityisesti johtajille Heikki Eskeliselle Joensuussa ja Irma Mulloselle Petroskoissa. Kaupunki, joka on tuttu monille suomalaisille, on myös lyhytaikaisen asumisen näkökulmasta todella miellyttävä ja ystävällinen kokemus.
