Vuodenvaihteen tunnelmia

Vuodenvaihteen tienoon päivät poikkesivat arkisen työn ja muun elämän rytmistä. Erottuvin niistä oli viime perjantai, 30. joulukuuta, työtoverimme Ilkka Eiston hautajaispäivä. Siunaus- ja muistotilaisuuksissa Lieksassa oli paikalla likimäärin sata saattajaa, joukossa kymmenkunta Itä-Suomen yliopistosta. Harmaa räntäsateinen päivä oli läpikotaisin surun saartama. Sen keskellä usea läsnäolija nosti kuitenkin esille sen, että eräät meistä osaavat ja ehtivät elää täyden elämän ajassa, joka ei yllä päiviensä mitalta lähellekään keskiarvoja. Ilkka kuului epäilemättä tällaisiin itsenäisiin ja vahvoihin ihmisiin, jotka valitsevat tiensä eivätkä vain päädy johonkin. Häntä muistelivat puolison ja lasten ohella muiden muassa nuoruusvuosien partiokaverit, musiikkialan ystävät, järvipelastajat ja muut luontoihmiset sekä sukulaispiiri. Kerroin muistotilaisuudessa työtoverien nimissä siitä, että Ilkka ehti myös työskennellä päätoimisesti miltei neljännesvuosisadan tutkijana, asiantuntijana ja opettajana yliopistossa ja sen tuntumassa. Hän oli strategia- ja rekisteripuheessa sidosryhmäyhteistyöksi kutsutun toiminnan ammattilaisia samalla kun hän oli luomassa ja ylösrakentamassa tutkimuskenttää, jonka yliopisto on nyttemmin tunnistanut mahdolliseksi tulevaisuuden painoalaksi.


Johtajamme Pekka Suutari teki pääosan syyskaudesta tutkimustöitä Petroskoissa; hän kertoo kiinnostavista kokemuksistaan vuoden lopulla kirjoittamassaan blogissa. Hoidin Pekan poissa ollessa laitoksen johtamis- ja hallintoasioita.

Syksyn kokokohtia oli laitoksen 40-vuotispäivä. Mieleen jäävää oli minusta se, että juhlaseminaariimme tuli – vapaaehtoisesti ja kiinnostuksesta – paljon ihmisiä yliopistosta ja sen ulkopuolelta. Tässä jos missä on arkityöhön motivaatiota mikäli se uhkaa rapautua. Tällä laitoksella on perusteltu paikkansa maakunnassa ja maailmassa, jos kohta se on aina uudelleen tutkimustyötä tekemällä vallattava ja lunastettava. Syyskauteen mahtui myös useampi hyvä uutinen. James & Co ovat pääsemässä työläistä neuvottelu- ja valmisteluvaiheista tositoimiin isoissa rajatutkimushankkeissaan. Venäjä-professorien valinnat rakentavat yhdessä VERA-ryhmän kanssa aihepiirin tutkimuksen tulevaisuutta paitsi tutkimuslaitoksen myös koko yliopiston mitassa. Työelämän tutkijat veivät rakennerahastohakemuksensa määrätietoisesti myönteiseen päätökseen. Väitöskirjatöitä on kalkkiviivoilla tai ainakin loppusuoralla puolen tusinaa. – Tämäntapaisista asioista ja erilaisista suoritteistamme raportoidaan alkuvuodesta vuosikertomuksessa. Sen asema työmme esittelyssä korostuu entisestään. Viime vuosien hyvin toimitetut kertomukset antavat osviittaa siitä, miten voimme muokata sen näköiseksemme vailla virallisten raportointikäytäntöjen pakkopaitoja.


Nämä vuodenvaihteen päivät ovat lupausten - ja niiden unohtamisen – aikaa.

Paljastan yhden omista lupauksistani, koska aion pitää sen: en aloita vuoden 2012 päiviäni sähköposteja lukemalla. Yritän tehdä aamupäivällä loputtoman kirjeenvaihdon sijasta varsinaisia töitäni, nyt ensimmäiseksi valmistella uutta luentosarjaa ja ensi viikon kokousmatkaa.

Lisäksi ehdotan, että teemme yhteisen lupauksen:
Yhteisömme toimintaa edistää se, että kerromme kulkemisistamme. Jos olet poissa, lappu ovessa kertoo paljon - etätöissä, työmatkalla, lomalla, sairaana - missä lienetkin ja koska olet paikalla. Kuljin syksyn mittaan monet kerrat laitoksen käytäviä jonkun vierailijan kanssa tyystin tietämättömänä siitä, onko etsittävä ihminen mailla halmeilla noina päivinä. Tässä on meille monelle pienen, mutta kovin tarpeellisen parannuksen paikka.

Heikki Eskelinen