Virolainen matkaopas ilmoitti
bussiseurueellemme elokuussa 2012, että lähestymme Narvaa, Euroopan unionin
koillisinta pistettä. Suomalaiset ja varsinkin itäsuomalaiset olivat näreissään,
koillisin pistehän on Ilomantissa ja tarkemmin Virmajärvellä. Rajan takana on
molemmissa Venäjä, mutta raja on silti täysin erilainen. Virmajärveltä on
kilometreittäin matkaa lähimpään asuttuun taloon, ja siellä puhutaan suomea.
Narvassa asuu lähes 70 000 asukasta, ja heistä 96 prosenttia puhuu venäjää.
Virmajärven toisella rannalla on peninkulmittain asumatonta erämaata. Narvajoen
takana on Ivangorod, Jaanilinn, kuten virolaiset omana pitämäänsä kaupunkia
kutsuvat. Suomessa et saa rajaa kuvata, ja on sinun seurattava rajavartijoiden
määräyksiä kulkiessasi Virmajärvelle johtavaa kapeaa polkua, joka on erotettu
muusta rajavyöhykkeestä. Narvassa voit vapaasti vaeltaa jokivartta
Narva-Joesuuhun saakka ja ottaa valokuvia mielesi mukaan. Virmajärven polun varrella
on keltaisia rajavyöhykekylttejä ja muita merkkejä, jotka muistuttavat rajasta.
Narvassa rajavalvonta on huomaamatonta, ainoastaan jokisuulla on virolainen
valvontatorni, mutta ilman minkäänlaisia merkkejä. Vironpuoleinen uimaranta
jatkuu joen takana Venäjän puolella, jostain puiden välistä saattaa vilahtaa
Venäjän vihreä-punainen rajapylväs. Narvajoella kulku näyttää olevan melkoisen
vapaata. Kalastajia on molemmin puolin jokivartta. Virmajärvellä suomalaisten
rajavyöhyke on muutaman kilometrin levyinen, ja Venäjän puolella rajavyöhykettä
on monin kerroin.
Virmajärvelläkään et
rajavartioita näe. Sotilaallisen rajan, betonin ja metallin tilalle on tullut
huomaamatonta, aineetonta valvontaa. Virmajärveltä pohjoiseen kaartuva raja on
eräs Euroopan vanhimpia. Se määrättiin Stolbovan rauhassa 1617 ja merkittiin
maastoon vuonna 1621. Etelään kaartuva raja määrättiin toisen maailmansodan
jälkeen. Suomalaisilla ei ole sen jälkeen ole aluevaatimuksia ollut. Narvassa
on toisin. Luonnolliselta näyttävä jokiraja ei virolaisten mukaan sitä ole,
vaan virolaisilla on edelleen toive saada Tarton rauhassa 1920 sille luovutettu
Jaanilinn takaisin. Neuvostoliitto liitti Ivangorodin alueeseensa vuonna 1945.
Valtiolliset, herruudesta kertovat symbolit ovat molemmilla rajoilla
samankaltaisia. Viron puolella Narvan linnan pihalla seisoo Iivananlinnaan eli
Ivangorodiin katsova V.I. Lenin.
Virmajärveä lähin Lenin taitaa olla Sortavalassa. Virmajärven rajalla
seisoo puolestaan rotareiden paalu Rotary-merkkeineen. Narvassa on ruotsalaisten
uudelleen vuonna 2000 pystyttämä leijona-patsas. Alkuperäinen vuonna 1938
paljastettu patsas tuhoutui toisen maailmansodan loppuvaiheissa kuten koko
kaupunki. Ruotsin leijona julistaa Ruotsin voittoa 22.11.1700, jolloin kuningas
Kaarle XX joukot kukistivat herttua
Charles Eugene de Groyn johtaman Venäjän armeijan. Lumisateessa käytyyn
voitokkaaseen taisteluun ruotsalaiset johtanutta hidastempoista Narvan marssia
soitetaan yhä Suomen, Ruotsin ja Viron sotilashautajaisissa. Narvan marssin
mollisävelin saatettiin hautaan myös presidentit Urho Kekkonen ja Lennart Meri.
Virmajärveen ja Narvaan
kuuluvat olennaisina toisen maailmasodan loppuvaiheiden suuret taistelut.
Hattuvaaran taistelussa kesällä 1944 Erkki Raappanan johtamat, miesluvultaan
vahvemmat, suomalaiset voittivat hyökkäävät venäläiset. Narvassa kesällä 1944
Johannes Freissnerin ja Felix Steinerin käskyttämät vähälukuisemmat saksalaiset
voittivat Leonid Govorovin komentamat neuvostosotilaat. Aseveljet saivat
viimeiset suuret torjuntavoittonsa. Hattuvaaran tienoo on täynnä suomalaisten
joukko-osastojen pystyttämiä muistolaattoja. Narvassa sotamuistomerkkien
joukossa on paljon hautoja, mutta jokivarresta löytyy myös neuvostopanssari,
jonka tykki osoittaa länteen.
Narvalaiset ja Ivangorodin asukkaat
pääsevät rajajoen yli niin sanotuilla harmailla passeilla. Venäjän puolen
asukkaat pääsevät samalla Euroopan unionin alueelle. Raja on valikoiva.
Venäjänpuolen asukkaiden liikkuminen Euroopan unionin alueella helpottuu, jos
hankkii Narvasta asunnon. Kerrostalokaksion hinta liikkuu 10 000 euron
tietämissä. Virmajärven kohdalta ei rajan yli ole tultu. Virmajärven metsäinen
erämaaraja on samalla elintasoraja, Narvassa kaupunkien välissä kulkeva raja ei
ole. Narva on Viron köyhin kaupunki, jota vaivaa paha työttömyys. Narvassa ovat
Viron pahimmat huume-, hiv- ja rikostilastot.
Narvajoki on valjastettu
sähköntuotantoon. Virolaisten kertoman mukaan Venäjä vie kaiken sähkön.
Virmajärvi oli aikoinaan osa uittoverkostoa, ja vesistö on muokattu puun
kuljetusta varten. Virmajärven vedet hyödynnetään ruotsalaisen Vattenfallin
omistamassa Pamilon voimalaitoksessa muun Koitajoen vesistöalueen tavoin. Virmajärven
alueen metsissä harjoitetaan metsätaloutta kuten Suomen raja-alueilla yleensä
varsinaiseen rajaan saakka. Narvassa maanviljelyä ja puutarhojen pitoa on
rajajokeen saakka.
Virmajärven ja Narvan rajat
ovat kahden kansallisvaltion välinen raja ja samalla Euroopan unionin ja
Venäjän välisiä rajoja. Niillä harjoitettava rajapolitiikka on myös
kansainvälistä sotilaspolitiikkaa, jossa symboleilla on suuri merkitys.
Narvassa se konkretisoituu kahtena toisiaan uhmaavina linnoina.
Ismo Björn
