Matkustin kesällä
Euroopan rajoilla, mutta talouskriisin ytimessä. Kävin heinä-elokuussa kahdessa
kansainvälisessä konferenssissa: tietojenkäsittelytieteen ”IADIS
Multiconference on Computer Science and Information Systems: ICT, Society and
Human Beings 2012” sekä sosiologian ”26th Conference of the Nordic Sociological
Association: Trust and Social Change”. Itse konferenssien tieteellinen anti oli
kiinnostava ja molemmat kaupungit Lissabon ja Reykjavik ovat mahtavia
turistikohteita. Sosiologimatkailijan kiinnostuksen herätti kuitenkin ennen
kaikkea maiden talouden nykytila ja siihen reagoiminen.
Maailmanlaajuinen
talouskriisi on koetellut sekä Islantia että Portugalia erityisen voimakkaasti.
Vaikka syyt Islannin ja eteläisen Euroopan maiden talouksien romahtamiseen ovat
osin erilaiset, mielenkiintoisia vertailuja maiden talouskriisien hoidosta
voinee silti tehdä. Islanti oli yksi ensimmäisistä maista, johon talouden
romahdus iski vuonna 2008. Islannilla on kuitenkin ollut jo aikaa toipua ja
talous on lähtenyt uudestaan nousuun. Portugalin taloutta on autettu EU:n ja
IMF:n tukipaketeilla, mutta maa rypee kriisissä edelleen eikä aallonpohjaa ole
todennäköisesti vieläkään saavutettu. Portugalin työttömyys on tämän vuoden
toisella neljänneksellä ollut euroajan pahin ja kivunnut jo 15 prosenttiin.
Portugalissa 15 prosentin työttömyysaste merkitsee sitä, että 830 000
ihmistä on vailla työtä. Nuorten 15-24-vuotiaiden tilanne on Portugalissa,
kuten muuallakin Etelä-Euroopassa, erityisen hankala ja heistä työttöminä on
yli 36 prosenttia. Maan hallitus arvioi, että työttömyys kasvaa 15,5
prosenttiin tänä vuonna ja 15,9 prosenttiin vuonna 2013. Talous on supistunut tänä
vuonna 1,2 prosenttia ja sen ennustetaan jatkavan kutistumistaan.
Islannin
talouskriisi oli puolestaan yhden semiplenaryn aiheena Pohjoismaisessa
sosiologikonferenssissa. Professori Stefán Ólafsson keskittyi omassa
puheenvuorossaan Islannin selviämiseen talouskriisistä. Siteeraan tässä tekstissä
Ólafssonin ajatuksia muistiinpanojeni varassa. Islannin talouden aallonpohja
oli vuoden 2009 vuosineljänneksellä, jolloin talous supistui 8,2 prosenttia.
Talouskasvu kääntyi plussan puolelle vuoden 2011 alussa, jolloin talouskasvu
oli eurooppalaisittain huima 3,9 prosenttia. Islannissa onkin tehty ajan
hengelle täysin poikkeuksellisia ratkaisuja. Kun Euroalueella on usein
toisteltu, kuinka pankit ja sijoittajat on pelastettava veronmaksajien
rahoilla, jotta kilpailukyky ja talouskasvu vahvistuvat, Islanti teki
päinvastoin. Antoi piut paut pankeille ja laittoi pienet ihmiset pankkien
edelle. Ja kuinkas siinä kävi?
Islannissa
haluttiin tulonsiirroilla ja veropolitiikalla parantaa kaikkein huonoimmassa
asemassa olevien asemaa ja vahvistaa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa.
Vasemmistohallitus nosti minimipalkkoja ja –eläkkeitä, veroja korotettiin vain
ylemmissä tuloluokissa ja yksityisten ihmisten asuntolainojen korkojen
verovähennysoikeutta kasvatettiin. Tulonsiirrot vähensivät säästötarpeita ja
menoleikkauksia samalla, kun huonoiten toimeen tulevia suojattiin
maailmantalouden heilahteluilta. Lopputuloksena alimmassa tuloluokassa
käytettävissä olevat tulot laskivat kriisin aikana 9 prosenttia kun rikkaimman
kymmenyksen tulot tippuivat 38 prosenttia. Vertailun vuoksi: hyvin toisenlaista
talouspolitiikkaa harjoittaneen Irlannin (jonka talous on edelleen pahassa
jamassa) köyhimmän kymmenyksen tulot laskivat 26 prosenttia samaan aikaan kuin
rikkainpien tulot nousivat 8 prosenttia.
Kriisistä
nousseen Islannin tuloerot ovat tasoittuneet, talous kasvaa ja työttömyys on
alle viidessä prosentissa. Tahtoen tai tahtomattaan keynesiläiseen
talouspolitiikkaan nojannut Islannin vasemmistohallitus sai kotimaisen
kulutuksen pyörimään kriisin aikanakin. Kotitalouksien saamat verohelpotukset
asuntolainojen korkoihin ovat kasvattaneet kulutuskykyä ja kuten tiedossa on,
alimmissa tuloluokissa kertyvät varat käytetään yleensä suoraan kulutukseen.
Tämä on lisännyt myös sijoittajien luottamusta maan talouteen eivätkä ulkomaalaiset
sijoittajat paenneet maasta kuten aluksi pelättiin. Ehkä ihmisten pelastaminen
onkin pankkien pelastamista kannattavampaa – myös taloudellisilla mittareilla.
Lounaassa
menee siis huonosti, luoteessa jo paremmin. Mutta uutiset eivät ole olleet tänä
kesänä järin hyviä kaakostakaan. Kreikan talous ja etenkin julkinen sektori
ovat pelastustoimista huolimatta valtavissa vaikeuksissa. Voisiko Suomi EU:n
koilliskulmalla pysyä taloudellisesti vakaammalla pohjalla? Ottamalla vaikka
ajoissa oppia Islannista?
 |
| Harpa-musiikitalosta on tullut Islannin talouskriisin ja siitä selviytymisen symboli. Kunnianhimoisen ja kalliin talon rakennustyöt seisahtuivat kun sijoittajilta loppuivat rahat talouskriisin iskiessä. Islannin vasemmistohallitus päätti kuitenkin rakennuttaa talon valmiiksi julkisin varoin. |
Noora Talsi
Konferenssimatkat
ovat mahdollistaneet: Tieteen, teknologian ja innovaatioiden tutkijakoulu,
Nordic Sociological Association, Westermarck-seura ja Karjalan tutkimuslaitos. IADIS-konferenssissa
julkaistu artikkelini ”Technologies entering the home – The domestication of
mundane technologies” palkittiin maininnalla ”Best Paper Award”.
Teemat:
talous, talouspolitiikka, Islanti, Portugali, työttömyys
