Karjalan tutkimuslaitos

Venäjän tiedeakatemia   

Yllättävän vähän on tiedeyhteisö Suomessa pitänyt melua Venäjän tiedeakatemian meneillään olevasta “reformista”, eli nykytietojen mukaan  sen lakkauttamisesta. Se on ollut itsenäinen tutkimuksen ylin instituutio Venäjällä jo 300 vuotta, Pietari Suuren ajoista. Jopa Neuvostoliiton aikana sillä oli suhteellisen laaja oikeus itsenäiseen tieteelliseen tutkimukseen, mikä takasi muun muassa lukuisia Nobel-palkintoja venäläisille tutkijoille. 2000 luvullakin niitä on tullut neljä.

Kesäkuussa Venäjän duuma yhteisymmärryksessä Venäjä ylimmän johdon kanssa laati lain Tiedeakatemian reformista. Hiljaisen kesän jälkeen tiedekeskukset Venäjällä ovat heränneet hämmennyksen ja epätiedon syksyyn. Tiedeakatemian nykyinen toiminta jatkuu vain tammikuulle 2014 saakka. Sen alaisten lukuisten Tiedekeskusten palkkaamien 100 000 tutkijan tulevaisuus on epävarma. Valtavan akateemisen elimen alasajo vain puolen vuoden kuluessa on suuri isku vapaalle tutkimukselle myös kansainvälisen tiedeyhteisön näkökulmasta. Esimerkiksi Karjalan tiedekeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutti on vaikuttanut Karjalan alueen kansanperinteen keruuseen, julkaisemiseen ja tutkimukseen jo 1930-luvulta asti. Karjalan kielen kehittyminen kirjakieleksi on tapahtunut vahvasti Instituutin tutkijoiden myötävaikutuksella.

Yliopistojen ohella Venäjän tiedeakatemia on merkittävä tutkimuksen paikka. Toivoisin yliopiston ja tiedekeskuksen tutkijoiden yhteistyötä jatkossa, sillä tämä tutkimusperinne tarvitsee jatkajansa ja tiedeyhteisöjen riippumattomuus toimijansa.