Muisti on yksi kiehtovimmista ihmisen tiedollisen
toiminnan alueista. Muistin varaan rakentuvat käsitykset itsestämme, toisista
ihmisistä ja koko maailmasta. Muisti auttaa meitä selviytymään arjen
toiminnoista ja hahmottamaan mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa. Muisti on vaikutuksille altis, epäjohdonmukainen ja
äärimmäisen epäluotettava, mutta emme tulisi ikinä toimeen ilman sitä.
Viime vuosina muistin merkitys on ollut erityisen
paljon pinnalla. Enää ei ajatella, että ihmisen muisti on mikä on ja siihen on
tyytyminen, vaan muistia - kuten yleensäkin aivoja - voi harjoittaa ja sen
rappeutumista ennaltaehkäistä. Muistiterveydestä on tullut yksi hyvän vanhuuden
mittari. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen FINGER-tutkimushankkeen alustavien
tulosten mukaan liikunta ja oikea ruokavalio yhdistettynä aktiiviseen muistiharjoitteluun
saattavat pienentää aivo- ja muistitoimintojen heikkenemisen riskiä jopa
kolmanneksella.
Muisti onkin kovaa vauhtia nousemassa
kansantaloudelliseksi kysymykseksi. Muistiterveyden edistämistä ei perustella
enää vain yksilön hyvinvointiin liittyvillä tekijöillä, vaan myös säästöillä.
Hyvin hoidetut hoksottimet ovat edellytys omatoimiselle asumiselle ja siten
tärkeä tekijä esimerkiksi vanhustenhoidon kustannuksia laskettaessa.
Myös työikäiset joutuvat tänä päivänä yhä
läheisemmin tekemisiin muistinsa rajallisuuden kanssa. Kiihtyvä työtahti ja
kiristyvä kilpailu kannustavat ja pakottavat muistisuoritusten optimointiin.
Joustava ja äärimmilleen viritetty muisti voi olla kilpailuvaltti työnhakijalle
ja selviytymiskeino työelämän multitaskaajalle. Monet tutkijat ja muistiasiantuntijat kehottavat
varaamaan kalenterista aikaa säännölliselle muistitreenille. Aivojaan voi
erilaisten muistitehtävien ohella haastaa vaikka kävelemällä toisinaan
takaperin tai suorittamalla arkirutiineja silmät kiinni. Viimeistä huutoa ovat
erilaiset kännyköihin ladattavat äly- ja logiikkapelit.
Kun kerran suoritetaan, niin suoritetaan kunnolla.
Miksei kahvakuulien, bodypumppien ja joogaharjoitusten väliin sopisi puoli
tuntia aivotreeniä kaksi kertaa viikossa? Jopa tietotyötä tekevän aivojen
käyttö voi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla aivan liian yksipuolista. Peiliin
katsomisen paikka taitaa olla itse kullakin.
Osa aivotutkijoista on kuitenkin eri linjoilla. Esimerkiksi Kiti Muller (HS 14.1.2015) heittäisi romukoppaan kaikki pikkunäppärät harjoitteet ja keskittyisi elämään monipuolista arkea lepoa, laiskottelua ja nautiskelua unohtamatta. Kannatetaan!
Aivotreenin vaikutukset keskittyvät pääasiassa lyhytkestoisen
ja työmuistin alueille. Toinen näkökulma muistamiseen liittyy
elämänkertamuistiin – muisti ei ole vain työkalu, joka auttaa suoriutumaan
työstä ja elämän muista askareista, vaan muistamalla rakennamme kuvaa
itsestämme ja muista.
Kiinnostavan näkökulman muistimme haavoittuvuuteen
antaa taannoin Suomessa vieraillut yhdysvaltalainen muistitutkija Elizabeth
Loftus (HS 25.10.2015). Hänen mukaansa muistoja on erittäin helppo manipuloida.
Ihmisen voi saada muistamaan menneisyydestään asioita, vaikkapa rikoksia,
joihin nämä kuuna päivänä eivät ole olleet osallisia.
Toisaalta ympäristö muokkaa muistojamme jatkuvasti ja
tiedostamatta. Muistaminen on paitsi henkilökohtaista myös yhteisöllistä. Kaikki
lukemamme ja kuulemamme vaikuttavat käsityksiimme menneisyydestä. Kuva niin
historiasta kuin nykyisyydestä muodostuu suhteessa siihen kontekstiin jossa
elämme.
Voiko menneisyyttä tarkastella perinteisellä toden ja
epätoden akselilla vai onko kaikki mitä muistamme lopulta vain tulkintaa?
Kysymystä pohtiessa tulee kuitatuksi ainakin yksi viikon aivotreeneistä.
Tai sitten ei vain ota muistiaan liian vakavasti.
Kuten kirjailija Ernst Hemingway aikoinaan totesi: ”Onni, mitä se on? Se on
hyvä terveys ja huono muisti”
Alina Kuusisto on liperiläinen historiantutkija
alina.kuusisto@gmail.com
