Liikkuvuus ja pysähtyminen maaseutupaikkakuntien uudistajana

Liikkuvuus on keskeinen käsite nykyisessä maaseutututkimuksessa. Se on keskeinen teema myös Venäjän Karjalassa sijaitsevaa Koivuselkää koskevassa raportissa Karjalaiskylä Venäjän muutoksessa, jonka on toimittanut Eira Varis (2016). Kommentoin tuoretta tutkimusta seuraavaksi erityisesti liikkuvuuden näkökulmasta.

Maaseutumaantieteessä liikkuvuuteen kohdistuu paljon odotuksia paikkakuntien uudistajana. Myönteisenä mahdollisuutena pidetään sitä, että poismuuttaneet asukkaat voivat säilyttää tiiviit siteet paikkaan ja sen erilaisiin yhteisöihin, kun kylässä voi olla läsnä etänä ja virtuaaliset yhteisöt ovat paikasta riippumattomia. Etäkyläläisten ohessa myös osa-aikaisten asukkaiden, kausityöläisten, matkailijoiden, retkeilijöiden ja muiden pistäytyjien uskotaan vaikuttavan myönteisesti maaseudun arkeen.

Eräät liikkuvat ryhmät, kuten mökkelijät, tuovat, ainakin Suomessa, tuloja paikkakunnille. Lisäksi niin sanotusta ”näkymättömästä väestöstä” puhuminen elävöittää tyhjenevää maaseutua koskevia synkeitä mielikuvia ja lisää maaseudun houkuttelevuutta.

Liikkuvuuden merkityksestä on kirjoitettu jo niin paljon, että tämä on aiheuttanut vastareaktion kriittisissä tutkijapiireissä. Maantieteilijä ja liikkuvuuden teoreetikko Tim Cresswell on todennut, että voidaksemme ymmärtää liikkuvuutta ja tavoittaaksemme sen eri ulottuvuudet, meidän tulee tutkia pysähtymistä, juuttumista ja paikallaan oloa.

Teoksessa Karjalaiskylä Venäjän muutoksessa on paljon aineksia tähän keskusteluun. Rivien välistä voi lukea, millaista liikkumattomuutta liikkuvuuteen on sisältynyt ja mitä merkitystä sillä on ollut, ja on edelleen, paikkakunnan kehityskulkujen kannalta. Otan tästä joitakin esimerkkejä.

Koivuselän tarina alkaa kuvauksella siitä, miten karjalaiskylän viereen rakennettiin sotien jälkeen metsätyökylä puunkorjuuta varten. Suurimmalla osalla Koivuselkään siirretyistä työläisistä ei ollut aiempia siteitä paikkaan, vaan he muuttivat eri puolilta entistä Neuvostoliittoa ja edustivat enimmillään 13 eri ryhmää tai kansallisuutta.

Nykyisin globaalisti toimivat yritykset voivat entisen Neuvostoliiton tapaan lähettää väkeään komennukselle tuntemattomalle maaseudulle, jonne marjanpoimijat ja kaivostyöläiset pysähtyvät joksikin aikaa. Jotkut pysähtyvät merkityksettömässä välitilassa matkalla seuraavaan kohteeseen. Toiset puolestaan tekevät lyhyestäkin pysähdyksestä merkityksellisen.

Lyhytikäiseksi yhdyskunnaksi suunnitellusta Koivuselästä pois ovat lähteneet taustaltaan venäläiset ja valkovenäläiset. Näin kylästä on tilapäisen katkoksen jälkeen tullut taas karjalaisenemmistöinen. Kylään on jääty, vaikka elinolosuhteet ovat heikentyneet, sillä ihmiset ovat juurtuneet paikkaan ja heillä on siteet perheenjäseniinsä ja muihin asukkaisiin. Tuore raportti avaa myös muita, länsimaisessa maaseutututkimuksessa vähemmän käsiteltyjä, paikkaan juuttumisen tapoja ja tilanteita.

Siteet kylään sen sijaan puuttuvat metsähakkuissa nykyisin urakoivilta ukrainalaisilta, jotka tekevät pitkää päivää kylän liepeillä. Heidän elämänsä on polttopuiden myyntiä lukuun ottamatta erillistä kylän elämästä. Odotettavissa on, etteivät Koivuselän kylä ja sen asukkaat jätä jälkeään tähän metsissä näkymättömästi liikkuvaan väkeen, jolle paikka on vain yksi monista nimettömistä ja nopeasti unohtuvista metsätyömaista muiden joukossa.

Yhtä irrallisia kylän elämästä ovat kylän uudet osa-aika-asukkaat, joiden vakituinen koti on Petroskoissa. Kuten raportista käy ilmi, kylää ei voi oikeastaan sanoa monipaikkaisten kaupunkilaisten vapaa-ajanympäristöksi, sillä tulokkaat pysyttelevät tiiviisti omissa oloissaan. Heillä on kylässä rajatut, privaatit, vapaa-ajan ympäristönsä, joiden kukkapenkkejä kyläläiset voivat ihmetellä korkean teräsaidan takaa.

Monipaikkaisten kaupunkilaisten liikkuva elämäntapa ei ole Koivuselän tapauksessa toistaiseksi luonut palveluja, työpaikkoja eikä tuloja, eivätkä liikkuvuuteen kohdistuvat odotukset maaseudun uudistajana ole näin toteutuneet. Nähtäväksi myös jää, vaikuttaako liikkuva, näkymätön väki lopulta paikkaan liittyviin mielikuviin ja millaista vaikutusta näillä mielikuvilla tulee olemaan ihmisten toimintaan.

Tuoreesta raportista käy ilmi, että nykyisellään paikan imagoon vaikuttavat myönteisesti pikemminkin paikalliset asukkaat, jotka luovat kylään oman tunnelmansa ja ilmapiirinsä. Se on saanut petroskoilaiset pysähtymään tähän nimenomaiseen paikkaan.

Havainnot Koivuselästä tukevat näkemystä siitä, liikkuvuuden yhteydessä on hyvä tarkastella samalla liikkumattomuutta. Usein vasta pysähtyminen tekee liikkuvuudesta kiinnostavaa ja merkityksellistä.

Maarit Sireni