Suomen Naistutkimuksen Seura eli SUNS muutti vuoden 2010 alussa Joensuuhun. Seuran puheenjohtajaksi valittiin pitkään Karjalan tutkimuslaitoksessa työskennellyt ja nykyisin naistutkimuksen professorina toimiva Kaija Heikkinen. Seuran johtokunnassa on useita nykyisiä ja entisiä Karjalan tutkimuslaitoksen tutkijanaisia. Toimin seuran varapuheenjohtajana ja hoidan tässä toimessani monia sen pyörittämiseen liittyviä käytännön asioita.
SUNS on 22-vuotias tieteellinen seura, jonka tehtävänä on edistää ja tehdä tunnetuksi naistutkimusta. Se julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Naistutkimus – Kvinnoforskning -lehteä ja järjestää vuosittain Naistutkimuspäivät. SUNS toimii valtakunnallisesti ja siinä on noin 500 jäsentä. Voisi siis luulla, että seuran talous ja toiminta ovat vakaalla pohjalla.
Näin ajattelin, kun seura siirtyi vastuullemme. Karmea totuus paljastui alkutalvesta viime vuoden tilinpäätöksen yhteydessä. Tappiota tuli reippaasti, eikä tämän vuoden tuloksesta ollut nykyisillä tuloilla ja menoilla odotettavissa yhtään parempaa. Vanhat säästöt oli syöty, eivätkä avustukset ja jäsentulot riittäisi kattamaan lehden tekemisestä ja muusta toiminnasta koituvia kuluja. Mikä siis neuvoksi?
Me joensuulaiset teimme kevätkauden aikana kaikkemme: lähetimme kerjäyskirjeitä, lähestyimme mahdollisia tukijoita, kirjoitimme vetoomuksia, hankimme mainostuloja ja juustohöyläsimme kaikkia menoja. Viimeisenä keinona seuran sihteeri lomautti itse itsensä. Tämän penninvenytyksen ansiosta seura saattaa jotenkin selviytyä kuluvasta vuodesta – jos hyvin käy. Nykyisellä rakenteella seuraavasta vuodesta on tulossa vähintään yhtä vaikea. Emme kuitenkaan ole valmiita toiseen samanlaiseen taistojen vuoteen. Lisäksi emme halua tehdä samaa joka meille tehtiin, eli siirtää seuraa konkurssikypsänä eteenpäin seuraavan paikkakunnan murheeksi ja mahahaavaksi.
Tässä pakkotilanteessa SUNS:n johtokunta teki viime viikolla ratkaisevan päätöksen. Naistutkimus – Kvinnoforskning –lehden julkaiseminen paperiversiona loppuu ja lehteä aletaan julkaista vain sähköisessä muodossa.
Paperinen lehti on aina paperinen lehti, käsin kosketeltava ja helposti mukana kulkeva. Ymmärrän hyvin niitä lukijoita, jotka jäävät kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja. Tässä tilanteessa vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole.
Uskon silti, että myös sähköinen lehti löytää yleisönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti