Osallistuin huhtikuussa kuuden muun joensuulaisen maantieteen opiskelijan kanssa kolmatta ja viimeistä kertaa järjestettävälle kurssille nimeltä Small Scale European Integration through Cross-Border Cooperation (myöhemmin SEICOP). Sama kurssi on vuotta aiemmin järjestetty Joensuussa ja vuonna 2009 Landaussa, Saksassa. Kolmiosaisen kurssin rahoituksesta vastasi Erasmus Intensive Programme. Kurssilla keskityttiin käytännöllisiin raja-alue- ja ympäristökysymyksiin paikallisista asetelmista käsin. Samalle kurssille osallistui meidän suomalaisten lisäksi opiskelijoita Ranskasta, Saksasta ja Puolasta. Strasbourgista, Ranskasta tulleet opiskelijat olivat myös taustaltaan maantiedettä opiskelevia saksalaisten ja puolalaisten opiskelutaustan painottuessa ympäristötieteisiin sekä alue- ja kaupunkisuunnitteluun.
Kymmenpäiväinen SEICOP-kurssi järjestettiin tällä kertaa läntisen Puolan rajakaupungissa Słubicessa. Słubice on mielenkiintoinen tapaus, sillä sen naapurikaupunki sillan toisella puolella on Frankfurt (Oder) Saksassa. Minkäänlaista rajakontrollia siirryttäessä maasta toiseen ei varsinaisesti ole. Słubice ja Frankfurt (O) ovat yksi monista kaksoiskaupungeista, jotka sijaitsevat naapureina eri valtioissa. Tämä asetelma oli myös kurssin lähtökohta, siis huomioida kaupunkien asema ja keskittyä kaksoiskaupunkikysymyksiin. Vuoteen 1945 asti kaupungit kuuluivat yhteen ja kaupunki tunnettiin nimellä Dammvorstadt.
Varsinainen kurssiohjelmamme alkoi tiistaina 5. huhtikuuta Collegium Polonicumiin, kurssin päätukikohtaan sekä Słubiceen tutustumisella ja neljän maan opiskelijoiden esityksillä, jotka piti valmistella ennen matkaa. Toinen päivä kului pääasiassa kuunnellessa luentoja EU:n tulevaisuudesta, Słubicen ja Frankfurtin (O) yhteistyötoiminnasta, The Green Belt –projektista ja rajat ylittävistä kansallispuistoista.
Ensimmäinen ekskursio suuntautui seuraavana päivänä Eisenhüttenstadtiin. Kaupungin aikaisempi nimi oli vielä vuoteen 1961 asti Stalinstadt, joka viittasi kaupungin sosialistiseen taustaan. Eisenhüttenstadtiin rakennettiin 1950-luvulla terästehdas, josta tuli kaupungin tärkeä elinehto. Matka jatkui Gubiniin ja Gubeniin, toiseen kaksoiskaupunkiin Saksan ja Puolan rajalla. Kaupungit ovat hieman etelämpänä kuin Słubice ja Frankfurt (Oder), mutta sijaitsevat samalla lailla Oder-joen varrella. Myös Gubin ja Guben jakavat yhteisen historian, sillä Gubin oli osa Gubenia vuoteen 1945 asti. Saksan ja Puolan rajan uudelleenmäärittely vuonna 1945, toisen maailmansodan loputtua, ja maiden samankaltainen, toisiinsa linkittynyt historia selittää edelleenkin hieman kylmiä välejä puolalaisten ja saksalaisten kesken. Gubin/Guben-kaupunkien jälkeen muiden kurssilaisten matka jatkui Unescon maailmanperintökohteeseen Fürst-Pückler -puistoon Bad Muskauhun. Kuusi poliittisesti valveutunutta suomalaista päätti jättää puistomatkan väliin ja käydä antamassa ennakkoäänensä Berliinissä.
Seuraavana päivänä ekskursioteema jatkui. Ensimmäinen pysähdys oli kansallispuisto Wartassa, joka Puolassa tunnetaan lintuharrastajien matkakohteena. Puistossa voi lintukautena bongata lukemattomia, myös harvinaisempia, lintulajeja. Wartasta jatkoimme entiseen linnoituskaupunki Küstriniin, joka oli erittäin vaikuttava ja mielenkiintoinen reissukohde. Vanhoja talojen raunioita pystyi vertaamaan alkuperäiseen kaupunkiin, kun saimme nähdä rakennukset myös kuvina sekä kuulla kertomuksia alueen ja rakennusten historiasta. Katu- ja tieviitat keskellä lähes ei-mitään loivat sopivan kontrastin nykyiselle ja menneelle.
Viikonloppuna 9. ja 10. huhtikuuta vierailimme yliopistokaupunki Poznanissa, Puolassa ja Berliinissä. Poznanissa tutustuimme yliopistoon, pääasiassa maantieteen laitokseen, ja vanhaan kaupunkiin, joka oli erittäin viihtyisää ja kaunista aluetta. Sunnuntai Berliinissä oli Poznanin lailla helpompi päivä, sillä varsinaista uutta emme viikonloppuna oppineet. Kurssin jälkeen muutaman muun suomalaisen opiskelijan kanssa vietetty vapaaehtoinen viikonloppu Berliinissä avasi paremmin kaupungin surullisenkuuluisaa historiaa museokierrosten ja kaupungin jakautumiseen liittyvien kohteiden, kuten Checkpoint Charlien, muodossa.
Varsinainen kurssiraportin koostaminen alkoi seuraavalla ja viimeisellä viikolla. Kurssilaiset jaettiin kenttäryhmiin, joissa kerättiin materiaalia kenttäraporttia varten. Suurin osa ryhmistä teki haastatteluja sekä Puolan että Saksan puolella luonnollisesti puolaksi ja saksaksi. Ryhmien aiheet liittyivät ostoskäyttäytymiseen, hintavertailuun maiden välillä, ympäristökysymyksiin, nuorten paikkakokemuksiin, rajan ylitykseen sekä vertailevaan aiempaan tutkimukseen. Kurssin intensiivisuus tuntui varsinkin parina viimeisenä päivänä monen ryhmän analysoidessa haastatteluja ja kirjoittaessa raportteja yömyöhään. Etenkin raportin kirjoittamiseen ja tulosten analysointiin olisi toivonut huomattavasti enemmän aikaa, sillä raportin minimisivumäärä pakotti luomaan paljon diagrammeja kerätystä aineistosta varsinaisen tekstiosuuden jäädessä vähemmälle huomiolle.
Vaikka kurssin aikatauluun olisi toivonut hieman hiomista, oli se silti odotukset reilusti ylittävä. Parasta kymmenen päivän aikana oli ihaniin uusiin ihmisiin tutustuminen, kansainvälisen opiskelukokemuksen karttuminen ja melko erilaisessa opiskeluympäristössä toimiminen. Mielenkiintoiset kenttäolosuhteet asuntolan keittiössä todella vähine keittiötarvikkeineen pakottivat yllättävän luoviin ratkaisuihin esimerkiksi kananmunia paistettaessa (teflon-pannu ei ole kaikkialla itsestäänselvyys). Myös hanavesi osoittautui, kokeilun kautta, juomiseen sopivaksi teevedeksi, kunhan sitä muisti keittää tarpeeksi. Puolan halpa hintataso sai monet meistä syömään usein ravintoloissa. Lukuisat vaihtoehdot halvoissa ja hyvissä puolalaisissa oluissa tarkoitti myös jotain tekemistä tyhjille illoille. Muun muassa näillä eväillä kurssi oli hyvä päättää puolalaistyyliseen jäähyväisillalliseen. Haikeudella jäin kuitenkin kaipaamaan aivan mahtavia kurssilaisia sekä kurssin järjestäjiä.
Heidi Hiironen
Maantieteen opiskelija ja KTL:n harjoittelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti