Salmin miero! Muga kova kurjuus on tapahtunut teiän kansaveljenne pahateos hoppu päivänä 31 August 1831. Suuri Keisari on armosta äijätl huuentanut buntoischikkoin rangaistust, mutta katschoi tarpeelliseksi panna heidän päällensä sen kurin kuin tässä nimitän. Olkoon heidän onnettomuudensa muisto elävä teisä vartoituksena vanhemmille että välttää mogomaa pahaa raadu da lapsille neuvoksi pelkämän Jumala, vaaraamaan pahantekoa da kuulemaan Esivaltaa, lakia da niitä virkamiehiä kudamat on pandu Esivallan Käskyläiseksi.
Salmin kirkkokansa kyynelehti papin lukiessa Viipurin läänin kuvernöörin Gustaf Ramsayn ja lääninsihteeri Bror Adam Tamelanderin 25.helmikuuta 1833 allekirjoittamaa karjalaksi käännettyä kuulutusta Salmin kapinallisten saamista ankarista rangaistuksista. Salmin lahjoitusmaatalonpojat olivat 31.8.1831 polttaneet elävältä nimismies Georg Neiglickin ja nousseet näin kapinaan esivaltaa vastaan. Rangaistukset olivat ankaria: 93 salmilaista oli määrätty kuolemaan, 20 sai työvankeutta, 21 raipparangaistuksen ja vettäleipää määrättiin 14 kapinoijalle. Kaikkiaan oli vangittu 178 salmilaista, mutta osa heistä ehti kuolla, jotkut pääsivät pakenemaan. Kuolemantuomioita ei pantu täytäntöön, sillä keisari muutti kuolemaan tuomitut saamaan 40 paaraa witschoi kolme raasaa paarall i sen jälkeen työttäväksi Sibirian ikuisen työhön wuoriloihin da ilman sieltä kärsi siel pokasanie. Vähäisempiin rangaistukseen tuomitut joutuivat raata kuusi vuotta Kronstatin linnas, toiset Sweaborin Krepostissa. Osa rangaistuksen saaneista pääsi kotiin, mutta 38 ei koskaan pääse kotimaalle näkemän lapsia, mutschoi da muita rodia, vaan tule kuoleman vieralle maal juur edähän syndymäpaikoista, kovassa Jästingin työssä eli vuorenkuopissa Siberian maassa.
Salmin kapinan rangaistuksista kertova monisivuinen Kuuloitus on harvinainen dokumentti viranomaisten käyttämästä karjalan kielestä. Tässä tapauksessa Aunuksen karjalasta eli livvistä 1800-luvulta. Salmin kapinasta väitöskirjaa tekevä Riikka Myllys ei ole tavoittanut alkuperäistä asiakirjaa Viipurin eikä Suomen arkistoista, mutta asiakirja julkaistiin kokonaisuudessaan uudelleen Mikkelin Sanomissa marraskuussa 1888. Kuulutuksen kääntäjästä ei ole tietoa. Lääninsihteeri Tamelander kääntäjä ei ole, sillä Tamelander oli syntyjään turkulaisia, eikä hän osannut karjalaa, tuskin edes kunnolla suomea. Karjalankielen taitaja on ollut joku lääninhallituksen käyttämistä tulkeista. Harvoin asiakirjoissa käytettyyn karjalan kieleen turvauduttiin, sillä salmilaisille haluttiin antaa selvä varoitus jatkamasta enää niskoittelua.
Ismo Björn
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti