Saunassa on synnytty, saunassa on asuttu, saunassa on kuoltu. Väliin on
kylvetty, hoidettu terveyttä, rentouduttu, solmittu suhteita ja käyty kauppaa.
Sauna on niin monipuolinen, että sen tutkimiseen tarvitaan tieteen
moniottelija. Sellainen on Tuomo Särkikoski, energiatekniikkaan erikoistunut
diplomi-insinööri, taloussosiologiaan painottunut yhteiskuntatieteiden
lisensiaatti ja tekniikan ja talouden historiaa tutkiva filosofian tohtori.
Sauna on suomalaisuuden ydintä. Sanotaan, että suomalaiset ja venäläiset
ovat keksineet kummatkin vain yhden asian: suomalaiset saunan ja venäläiset
samovaarin. Sauna on suomalaisille niin itsestään selvä asia, että sitä ei ole
edes älytty perusteellisesti tutkia. Akateemisessa historiatutkimuksessa tuo
puute korjattiin viime vuonna, sillä silloin ilmestyi Tuomo Särkikosken
kirjoittama Suomen saunaseuran historiaksi tarkoitettu, mutta suomalaisen
saunan (maailman-) historiaksi laajennut tutkimus Kiukaan kutsu ja löylyn lumo.
Suomalaisen saunan vuosikymmeniä. Saunan historia on myös suomalaisen
yhteiskunnan historiaa. Kaupungistuminen muutti saunomista ja sauna sai monia
muotoja. Perinteisen lauantaisaunan rinnalle tulivat myös perjantaisauna ja
keskiviikon sauna. Jotkut kylpevät joka päivä. Saunoja on lähes joka talossa,
ja mökillä vielä yksi lisää.
Milloin saunasta tuli suomalainen? Miksi sauna on Suomessa säilynyt?
Tuomo Särkikosken mukaan sauna on säilynyt elinvoimaisena, koska valtio ja
kirkko ovat antaneet suomalaisten saunoa mielensä mukaan. Muualla Euroopassa
saunaa on pidetty milloin terveydelle, milloin moraalille vaarallisena. Saunaa
on syytetty tautien levittäjiksi. Joissain maissa sauna tarkoittaa yhä
suunnilleen samaa kuin ilotalo. Suomessa sauna on säilynyt puhtaana. Ajatus
saunomisen rajoittamisesta ja Euroopan unionin mahdollisista saunomisohjeista
on Suomessa otettu olankohautuksin ja huvittunein virnein vastaan. Kurkut
saavat olla vääriä, ja keskiolutta laimentaa, mutta saunaanhan ei koske kukaan!
Suomalainen on saunoessaan alasti ja aidoimmillaan - suomalaisena, siis
sellaisena kuin suomalaisen odotetaan olevan. Saunomiseen liittyvä suomalainen
kilvoittelu on viime vuosina esiintynyt tragikoomisessa valossa, sillä
eräänlaiseksi kansalliseksi sankariksi on noussut Sauna-Timo, itseltään lähes
hengen saunonut löylynheiton maailmanmestari:
“Suomalainen ja venäläinen menivät saunaan...” Kansallinen uho jäi
elämään makaaberissa saunahuumorissa. Kun suomalaiset rauhanturvaajat menivät
Suezille 1956, niin mitä he tekivät ensimmäisenä: saunan. Kun ulkomaalainen
tulee Suomeen, niin minne hänet viedään: saunaan. Missä on Suomen syvin sauna:
Pyhäsalmen kaivoksessa. Jos suomalainen lähetetään avaruuteen, niin hän ei ole
astro-, kosmo- tai taigonautti vaan saunonautti.
Sauna on maailmanhistoriaa. Saunoja on ollut kaikkialla maailmassa,
mutta monin paikoin ne ovat unohtuneet. Suomalaisen saunan nousu
maailmanmaineeseen liittyy olympialaisiin. Hymyilevä Hannes juoksi Suomen
maailmankartalle Tukholmassa 1912. Oliko voiton takana suomalaisten tapa
kylpeä? kysyivät toimittajat. Berliinin olympialaisissa 1936 oli esillä
suomalainen mallisauna. Se oli alku germaanien saunakulttuurin
henkiinherättämiselle. Roomalainen senaattori ja historioitsija Tacitus oli
kertonut germaanien tavasta kylpeä. Saunalla nähtiin olevan yhteys
ruumiinkulttuuriin ja sosiaalihygieniaan. Leni Reifenstahlin estetiikka yhdisti
suomalaisen saunan saksalaiseen rotuhygieniaan. Saunalle oli varattu tärkeä
rooli saksalaisten Ostplanissa. Saunan maailmanvalloitus oli lähellä.
Kalevalanpäivänä 2013 Ismo Björn
