KOHENTAAKO RADIOAKTIIVINEN VESI TERVEYTTÄ?

Blogin otsikko ei ole Itä-Suomen yliopiston lääketieteellisen tutkimuksen uusi tutkimuskysymys. Radioaktiivisen lähdeveden juomista suositeltiin Kirvun luonnonparantolan mineraalivettä mainostavissa juomapulloissa 1930-luvulla. Kirvun luonnonparantola, sen vesihoidot ja lähdevesi tunnettiin tuolloin kaikkialla Suomessa. ”Mineraalipitoisella vedellä on miedosti happamia vaikutuksia ja siitä johtuen terveydellinen arvo. Sen radioaktiivisuus on selvä.” Tällaisen Kirvun jokaiseen lähdevesipulloon kiinnitetyn mainoksen allekirjoittajana oli tunnettu lääkäri ja ravintofysiologian professori Georg von Wendt.

Nauturopatia, perinteinen kiinalainen lääkintä sekä akupunktio, intialainen lääkintä eli ayurveda, homeopatia, aromaterapia, kiropraktiikka, naprapatia, osteopatia, polariaterapia, refleksologia, reiki - mitä kaikkia niitä onkaan - ovat luontaislääkinnän muotoja. Vuodesta 1911 vuoteen 1939 saakka toiminut Kirvun luonnonparantola Karjalan Kannaksella perustui kuhnelaisuuteen, joka myös voidaan liittää luontaislääkinnän yhdeksi suuntaukseksi. Sen oppi-isä oli Saksan Leipzigista kotoisin ollut puuseppä Louis Kuhne (1835 - 1901). Hän kirjoitti useita omiin kokemuksiinsa ja havaintoihinsa perustuvaa kirjaa luontaisparantamisesta. Varsinainen ”best-seller” tuli hänen vuonna 1890 ilmestyneestä teoksesta Uusi Lääketiede eli oppi tautien yhtenäisyydestä ja niiden siihen perustuvasta parantamisesta ilman lääkkeitä ja leikkauksia. Vuoteen 1905 mennessä kirjasta oli otettu 93 saksalaista painosta ja se oli käännetty 24 eri kielelle. Suomeksi Uusi Lääketiede ilmestyi vuonna 1906.

Kirjassa luvattiin kaikkien sairauksien parantuvan ilman lääkkeitä kylmien kylpyjen, raittiin ilman, auringonvalon, kasvisruuan ja nautintoaineista luopumisen myötä. Näillä lähti niin keuhkotauti kuin kuppakin ja kirjassaan Kuhne kertoo, miten hän oli oikean ruokavalion ja vesihoitojen avulla parantanut lisäksi mm. spitaalia, lavantautia, silmäsairauksia, syöpää, erilaisia gynekologisia vaivoja, virtsarakko- ja munuaisvaivoja, ihottumia, keltatautia sekä erityyppisiä tulehduksia. Kirjan suomennoksen jälkeen Kuhnen hoitomenetelmät saivat suurta suosiota myös Suomessa. Erityisen suosittua kuhnimisesta, kuten hoitomenetelmää kutsuttiin, tuli Karjalassa. Kirvun luonnonparantolan maine vaikutti tähän. Tavallisten kansalaisten lisäksi Kirvussa kävi itseään hoitamassa monia aikansa julkkiksia, kuten Paavo Nurmi, Volmari Iso-Hollo, J.H. Erkko, Ilmari Kianto ja Martti Jukola.

Kirvun luonnonparantolan toiminta perustuu yksinkertaisten, luonnonomaisten keinojen käyttämiseen häiriytyneen terveyden palauttamisessa. Sitä varten käytetään erilaisia kylpyjä ja niitä kuhunkin tapaukseen henkilökohtaisesti sovelluttaen. Erikoisesti mainittakoon vesi-, höyry-, ilma-, aurinko- ja värivalokylvyt sekä hieronta ja savi- y.m. kääreet. Ravintona on kasvisruoka.

Tämä mainos vuodelta 1928 kertoo kylpylän keskeiset hoitomenetelmät, jotka pyrkivät poistamaan ja ennalta ehkäisemään vääränlaisesta ravinnosta tai rokottamisesta johtuvan terveyden häiriytymisen. ”Petäjikkö on minun apteekkini” oli parantolan lääkärinä aluksi toimineen Edward Wilhelm Lybeckin tunnetumpia lausahduksia. Kansa kuunteli ”Kirvun oppia” myös kylpylän ulkopuolella, luki Uutta Lääketiedettä ja osti peltiseppien valmistamia kuhnepyttyjä. Kuhnijoiden määrä Karjalassa paisui ”niin suureksi kuin taivaan tähdet ja niin kuin santa meren rannalla”, totesi Karjala-lehti keväällä 1910. Samoihin aikoihin Suur-Savo-sanomalehdessä kerrottiin, että eräässä Savon suuressa kylpyläkaupungissa oli jokaiseen taloon hankittu kuhnepytty. ”Aina siinä on joku itseään liottamassa ja ruumistaan pahaa pois ajamassa.”

Mutta mikä mies oli Louis Kuhne? Oliko hän oli petturi, puoskari vai ”humbuugimestari”? Tällaisen kysymyksen asettivat virallisen lääketieteen edustajat heti, kun kuhnelaisuus sai jalansijaa Suomessa. Lääkärikunta tuomitsi sen pääasiallisesti puoskaroinniksi. Varsinkin rokotusten vastustaminen ja ilman asiantuntemusta kuhnimisessa käytetyt hoitokeinot saattoivat viedä monta sairasta ennenaikaiseen hautaan. Jos keuhkotautinen ryhtyi käyttämään vain kasvisravintoa ja istumaan kylmässä vedessä, sai hän syyttää itseään heikentyessään kuolemansairaaksi. Kuhnelaisuutta lääketieteen reviirillä tutkineen Suvi Rytyn mukaan suomalaiset lääkärit pitivät Kuhnen sairaskäsityksiä täysin mielikuvituksen tuotteena, mutta sitä ne eivät Rytyn tulkinnan mukaan täysin olleet. Esimerkiksi Kuhnen idea huonosta ruoansulatuksesta tautien aiheuttajana heijasti 1800-luvun alun Euroopassa muodissa ollutta lääketieteellistä koulukuntaa, joka käsitti kaikki sairaudet suolistokanavan tulehduksiksi.

Lääkäreiden asennoitumisesta huolimatta suomalainen luonnonparannusliike alkoi hiljalleen organisoitua 1900-luvun alkupuolella luonnonparannuslehtien, yhdistysten ja luonnonparantoloiden ympärille. Vuosina 1912 - 1915 Suomessa toimi ainakin kahdeksan luonnonparantolaa ja vegetaarista lepokotia. Tunnetuin näistä oli Kirvun luonnonparantola. Vuonna 1910 perustettiin kasvisyönnin ja luonnonparannuksen edistämiseen tarkoitettu Terveys-lehti ja kolme vuotta myöhemmin Suomen Vegetaristinen Yhdistys. Kuhnen oppeja toteutettiin myös suomalaisten eteläiseen Amerikkaan 1920-luvulla perustamissa utopiayhteisöissä, joissa vastustettiin rokotuksia ja pyrittiin noudattamaan luonnonmukaista elämäntapaa ja vegetarismia.

Nykyisin kuhnelaisuus nimenä on jäänyt muodikkaimpien luonnonmukaisten hoitojen varjoon. Kuitenkin vegetarismi voi ja elää hyvin ja rokotusten vaikutuksista keskusteleminen on yhä ajankohtaista. Erilaisilla kylpylähoidoilla on jatkuvasti kysyntää. Vuonna 1926 osin Kuhnen oppien mukaisesti perustettu Lempäälän luontaiskylpylä toimii tänä päivänäkin. Mutta kuuluneeko radioaktiivinen vesi enää minkään luontaishoidon piiriin?

Seppo Sivonen

Blogi perustuu tekijän Pohjois-Karjalan historiallisessa yhdistyksessä pidettyyn Studia Generalia -luentoon