Juice Leskinen kertoi 1980-luvulla vitsin, jonka hän sanoi olevan maailman
lyhin. Vitsi kuuluu: Olipa kerran Tampereen poliisilaitoksella henkiset
kilpailut. Savolaistaustaiset opiskelijapojat räkättivät samaan aikaan vitsille,
joka oli vielä lyhempi: Pohjoiskarjalainen missi. Vitsi oli jo tuolloin vanha
ja kulunut. Samaa vitsiä on kerrottu kaikkialla maailmalla naapureista rajoista
riippumatta. Toista on haluttu mollata, eikä itseltäkään juuri kehuttavaa
löydy.
Pohjois-Karjalan kohdalla missivitsiltä katosi pohja, kun tohmajärveläinen
Henna Meriläinen valittiin Miss Suomeksi 1994.
Väite pohjoiskarjalaisten rumuudesta osoittautui lopullisesti vääräksi,
kun Henna Meriläisen jälkeen Miss Suomeksi 1995 valittiin kiteeläinen Heli Pirhonen
Jo ennen Meriläistä ja Pirhosta Miss Suomeksi 1993 oli valittu
gasellimaisen kaunis, tuuheatukkainen Tarja Smura. Hän oli syntynyt Nurmeksessa
1970, mutta savolaisten vääräleukojen mukaan hän ei edustanut Pohjois-Karjalaa,
sillä Smuran suku oli Suojärven Surmia ja Tarja siis lähtökohdiltaan
ei-pohjoiskarjalainen. Tarja Smuran upeus ymmärrettiin myös maailmalla, ja Miss
Universum -kisassa hän oli maailman kymmenen kauneimman naisen joukossa. Kesken
missivuotensa Smura hätkähdytti kansaa, sillä hänellä oli lyhytaikainen, ns.
transatlanttinen suhde elokuvaohjaaja Renny Harlinin kanssa. Smura oli
yhteiskunnallisesti aktiivinen, hän oli naisten puolueen ehdokkaana vuoden 1995
eduskuntavaaleissa ja sittemmin Lohjaan sitoutuneena Lohjan kunnallispolitiikassa.
Kauneudessaan, seurustelusuhteidensa värikkyydessä ja yhteiskunnallisessa
aktiivisuudessaan Tarja Smura muistutti Tanja Vienosta, Miss Suomea 1991, jonka
poliittinen ura huipentui Tanja Karpelana kulttuuriministerin vastuunalaiseen
tehtävään. Henna Meriläinen puolestaan nousi missivuotensa jälkeen uudelleen
julkisuuteen 2008, jolloin hän aloitti seurustelun tuupovaaralaistaustaisen
vuorikiipeilijä Veikka Gustafssonin kanssa.
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteilijä ryhtyy tässä vaiheessa miettimään,
mistä pohjoiskarjalaistyttöjen nousussa missimaailmaan oli kysymys. Olivatko
pohjoiskarjalaiset naiset yht´äkkiä muuttuneet kauniimmiksi, vai oliko suomalaisten
kauneusihanteissa tapahtunut muutos? Käsitys Suomen heimojen keskinäisistä eroista
eli vahvana vielä 1920-ja 1930-luvuilla. Fyysinen antropologia oli arvossaan ja
U. T. Sirelius, Alfred Hackman ja kumppanit mittailivat suomalaisten pituuksia
ja kallonmuotoja. Germaanisen ja skandinaavisen rodun ominaisuudet olivat saatujen
tulosten mukaan enimmin havaittavissa läntisissä heimoissa. Ihmiset lyhenivät
sitä mukaa, kun siirryttiin kohti Itä- ja Pohjois-Suomea. Jos varsinaissuomalaiset olivat keskimäärin
168,5 senttiä pitkiä ja heidän pääkallonsa indeksi oli 97.4, niin karjalaisilla
pituus oli 165,2 ja pääkallon indeksi 82,12. Pohjoispohjalaisilla pituus oli
enää 164,3 ja kalloindeksi vain 82,6. Myös kansanluonteet poikkesivat
Sireliuksen havaintojen mukaan toisistaan. Läntiset heimot olivat vakavia,
hillittyjä ja tarmokkaita, mutta kädestä suuhun eläneet karjalaiset olivat
ailahtelevaisia ja epäluuloisia.
Fyysiseen antropologiaan, ei heimo- eikä rotuoppeihin ole enää aikoihin
uskottu. Missikilpailut ovat erikoinen jäänne, joka elää yllättävän vahvana
joka puolella maailmaa. Missit ovat joissain maissa kansallinen ylpeyden aihe.
Erityisen vahvana missikulttuuri elää Etelä-Amerikassa. Suomalaisille Ester
Toivosen valinta Euroopan kauneimmaksi oli osoitus Suomen kuulumisesta
Eurooppaan ja samalla sen sanottiin todistavan sen, että suomalaiset eivät ole
mongoleja. Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi kertoi, että Suomi oli
selvinnyt toisesta maailmansodasta ja kuuluvan läntiseen maailmaan. Syvä
lamakausi1990-luvun alussa kosketti kaikkia suomalaisia, mutta se lähensi
suomalaisia toisiinsa. Lama pakotti keksimään keinoja selviytymiseen. Eteenpäin
oli mentävä keinolla tai toisella. Alueelliset erot hälvenivät.
Pohjois-Karjalan talous koheni 1990-luvun alan laman jälkeen nopeasti.
Taloudellinen edistys, elinkeinoelämässä tapahtunut muutos, tiedonvälityksen nopeutuminen
ja yhtenäiskulttuurin voimistuminen kaikki ne loivat edellytyksiä ja
itsevarmuutta pohjoiskarjalaisille tytöille osallistua myös
kauneuskilpailuihin. Toki myös muodilla oli osuutensa. Missikilpailut olivat
yksi mahdollinen tie tulevaisuuteen. Kun yksi avasi latua, niin toisten oli
helppo seurata. Mallitoimistot, missimammat ja einomakuset kiinnostuivat myös
pohjoiskarjalaisista tytöistä aivan eri tavalla kuin aiemmin. Missin ei
tarvinnutkaan enää olla kotoisin Turusta tai Porvoosta.
Viimeisin pohjoiskarjalainen missi on Juuassa 1990 syntynyt Pia Lamberg,
joka Pia Pakarisena valittiin Miss Suomeksi 2011. Jos oli Tarja Smura
yllättänyt käänteillään, niin yllätyksen teki myös Pia Pakarinen. Hän luopui
kruunustaan jo syksyllä 2011 kyllästyttyään misseyteen ja sen kohtuuttomiin
vaatimuksiin. Pia Pakarinen lähti
luomaan mallin uraa Amerikkaan ja otti äitinsä sukunimen Lamberg.
Kuvat teoksesta Suomi. Maa. Kansa. Valtakunta. Otava 1923.
Ismo Björn
