Pohjoiskarjalainen missi

Juice Leskinen kertoi 1980-luvulla vitsin, jonka hän sanoi olevan maailman lyhin. Vitsi kuuluu: Olipa kerran Tampereen poliisilaitoksella henkiset kilpailut. Savolaistaustaiset opiskelijapojat räkättivät samaan aikaan vitsille, joka oli vielä lyhempi: Pohjoiskarjalainen missi. Vitsi oli jo tuolloin vanha ja kulunut. Samaa vitsiä on kerrottu kaikkialla maailmalla naapureista rajoista riippumatta. Toista on haluttu mollata, eikä itseltäkään juuri kehuttavaa löydy.

Pohjois-Karjalan kohdalla missivitsiltä katosi pohja, kun tohmajärveläinen Henna Meriläinen valittiin Miss Suomeksi 1994.  Väite pohjoiskarjalaisten rumuudesta osoittautui lopullisesti vääräksi, kun Henna Meriläisen jälkeen Miss Suomeksi 1995 valittiin kiteeläinen Heli Pirhonen

Jo ennen Meriläistä ja Pirhosta Miss Suomeksi 1993 oli valittu gasellimaisen kaunis, tuuheatukkainen Tarja Smura. Hän oli syntynyt Nurmeksessa 1970, mutta savolaisten vääräleukojen mukaan hän ei edustanut Pohjois-Karjalaa, sillä Smuran suku oli Suojärven Surmia ja Tarja siis lähtökohdiltaan ei-pohjoiskarjalainen. Tarja Smuran upeus ymmärrettiin myös maailmalla, ja Miss Universum -kisassa hän oli maailman kymmenen kauneimman naisen joukossa. Kesken missivuotensa Smura hätkähdytti kansaa, sillä hänellä oli lyhytaikainen, ns. transatlanttinen suhde elokuvaohjaaja Renny Harlinin kanssa. Smura oli yhteiskunnallisesti aktiivinen, hän oli naisten puolueen ehdokkaana vuoden 1995 eduskuntavaaleissa ja sittemmin Lohjaan sitoutuneena Lohjan kunnallispolitiikassa. Kauneudessaan, seurustelusuhteidensa värikkyydessä ja yhteiskunnallisessa aktiivisuudessaan Tarja Smura muistutti Tanja Vienosta, Miss Suomea 1991, jonka poliittinen ura huipentui Tanja Karpelana kulttuuriministerin vastuunalaiseen tehtävään. Henna Meriläinen puolestaan nousi missivuotensa jälkeen uudelleen julkisuuteen 2008, jolloin hän aloitti seurustelun tuupovaaralaistaustaisen vuorikiipeilijä Veikka Gustafssonin kanssa.

Yhteiskunta- ja kulttuuritieteilijä ryhtyy tässä vaiheessa miettimään, mistä pohjoiskarjalaistyttöjen nousussa missimaailmaan oli kysymys. Olivatko pohjoiskarjalaiset naiset yht´äkkiä muuttuneet kauniimmiksi, vai oliko suomalaisten kauneusihanteissa tapahtunut muutos?  Käsitys Suomen heimojen keskinäisistä eroista eli vahvana vielä 1920-ja 1930-luvuilla. Fyysinen antropologia oli arvossaan ja U. T. Sirelius, Alfred Hackman ja kumppanit mittailivat suomalaisten pituuksia ja kallonmuotoja. Germaanisen ja skandinaavisen rodun ominaisuudet olivat saatujen tulosten mukaan enimmin havaittavissa läntisissä heimoissa. Ihmiset lyhenivät sitä mukaa, kun siirryttiin kohti Itä- ja Pohjois-Suomea.  Jos varsinaissuomalaiset olivat keskimäärin 168,5 senttiä pitkiä ja heidän pääkallonsa indeksi oli 97.4, niin karjalaisilla pituus oli 165,2 ja pääkallon indeksi 82,12. Pohjoispohjalaisilla pituus oli enää 164,3 ja kalloindeksi vain 82,6. Myös kansanluonteet poikkesivat Sireliuksen havaintojen mukaan toisistaan. Läntiset heimot olivat vakavia, hillittyjä ja tarmokkaita, mutta kädestä suuhun eläneet karjalaiset olivat ailahtelevaisia ja epäluuloisia.

Fyysiseen antropologiaan, ei heimo- eikä rotuoppeihin ole enää aikoihin uskottu. Missikilpailut ovat erikoinen jäänne, joka elää yllättävän vahvana joka puolella maailmaa. Missit ovat joissain maissa kansallinen ylpeyden aihe. Erityisen vahvana missikulttuuri elää Etelä-Amerikassa. Suomalaisille Ester Toivosen valinta Euroopan kauneimmaksi oli osoitus Suomen kuulumisesta Eurooppaan ja samalla sen sanottiin todistavan sen, että suomalaiset eivät ole mongoleja. Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi kertoi, että Suomi oli selvinnyt toisesta maailmansodasta ja kuuluvan läntiseen maailmaan. Syvä lamakausi1990-luvun alussa kosketti kaikkia suomalaisia, mutta se lähensi suomalaisia toisiinsa. Lama pakotti keksimään keinoja selviytymiseen. Eteenpäin oli mentävä keinolla tai toisella. Alueelliset erot hälvenivät. Pohjois-Karjalan talous koheni 1990-luvun alan laman jälkeen nopeasti. Taloudellinen edistys, elinkeinoelämässä tapahtunut muutos, tiedonvälityksen nopeutuminen ja yhtenäiskulttuurin voimistuminen kaikki ne loivat edellytyksiä ja itsevarmuutta pohjoiskarjalaisille tytöille osallistua myös kauneuskilpailuihin. Toki myös muodilla oli osuutensa. Missikilpailut olivat yksi mahdollinen tie tulevaisuuteen. Kun yksi avasi latua, niin toisten oli helppo seurata. Mallitoimistot, missimammat ja einomakuset kiinnostuivat myös pohjoiskarjalaisista tytöistä aivan eri tavalla kuin aiemmin. Missin ei tarvinnutkaan enää olla kotoisin Turusta tai Porvoosta.

Viimeisin pohjoiskarjalainen missi on Juuassa 1990 syntynyt Pia Lamberg, joka Pia Pakarisena valittiin Miss Suomeksi 2011. Jos oli Tarja Smura yllättänyt käänteillään, niin yllätyksen teki myös Pia Pakarinen. Hän luopui kruunustaan jo syksyllä 2011 kyllästyttyään misseyteen ja sen kohtuuttomiin vaatimuksiin.  Pia Pakarinen lähti luomaan mallin uraa Amerikkaan ja otti äitinsä sukunimen Lamberg.

Kuvat teoksesta Suomi. Maa. Kansa. Valtakunta. Otava 1923.

Ismo Björn