Pirjo Pöllänen esittelee tutkimustuloksiaan.
Maaseutupolitiikan elämänlaatuverkosto Elvi järjesti 28.11. Joensuussa työpajan, jonka aiheena oli lapsi- ja perhepalvelut maaseudulla. Työpajassa pohdittiin, mitä haasteita ja mahdollisuuksia palveluiden järjestämiseen sisältyy, kun ihmiset asuvat harvassa ja etäisyydet ovat pitkiä. Tilaisuuden avasi kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) ja puheenjohtajana toimi Anu Liljeström Itä-Suomen aluehallintovirastosta. Järjestelyistä vastasivat Elvin erityisasiantuntijat Maarit Sireni ja Ilkka Lehtola Karjalan tutkimuslaitoksesta sekä Heli Talvitie opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
Tutkijat Sari
Tuuva-Hongisto ja Mari Käyhkö Itä-Suomen
yliopistosta tarkastelivat maaseutua nuorten tyttöjen ja poikien elinympäristönä.
Kun hyvinvointivaltio on vetäytynyt syrjäkylistä, on lasten ja nuorten
hyvinvointi kiinni perheen tuesta. Vanhemmat ja isovanhemmat auttavat silloin,
kun etäisyydet ovat pitkiä ja matkat hankalia. Siun soten kehittäjäasiantuntija
Anne Frimodig muistutti siitä, että hyvinvointi
jakautuu kovin epätasaisesti. Vaikka pääosa lapsista ja nuorista voi hyvin, on
osalla lapsiperheistä monia ongelmia ja he tarvitsevat paljon palveluja. Jos
vanhemmilla on esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmia, ovat syrjäseutujen
lapset ja nuoret vaikeassa tilanteessa. Kuten Ilkka Lehtola totesi kommenttipuheenvuorossaan, palveluiden saavutettavuus
on syrjäseuduilla paljolti kiinni perheiden taloudellisista ja inhimillisistä
resursseista.
Mari Laurell
Suomen Lähikoulut ry:stä ja Asikkalan kunnan Kalkkisten monipalvelukeskuksesta
korosti, että maaseudulla asuvilla veronmaksajilla on oikeus saada hyviä
palveluja. Koulu on lasten ja nuorten tärkeimpiä palveluja. Kalkkisten kylässä lähikoulun
yhteyteen on sijoitettu muutakin toimintaa. Palvelukeskuksella on yhteinen kiinteistö,
hallinto, henkilökunta ja talous, joten keskus on taloudellisesti
toimintakykyinen vaihtoehto toimintojen keskittämiselle kuntakeskukseen. Lyhyet
koulumatkat ovat lasten etu. Käytännössä syrjäisellä maaseudulla koulumatkat
ovat usein monivaiheisia ja niihin voi kulua useita tunteja päivässä, kuten
tutkija Pirjo Pöllänen Karjalan
tutkimuslaitoksesta kertoi.
Toiminnanjohtaja Mervi
Eskelinen esitteli Lapinlahdella toimivan Lastenkulttuurikeskus Lastun
toimintaa. Keskuksen tavoitteena on tarjota taidetta ja kulttuuria myös
syrjäkylien lapsille ja nuorille. Lastu vie työpajoja kyläkouluille,
kylätaloille ja päivähoitopaikkoihin. Lastun toiminta on eräs esimerkki
hyvinvointia lisäävästä ja syrjäytymistä ennaltaehkäisevästä työstä, jolla voi
olla suuri merkitys yksittäiselle lapselle.
Päivähoito on tärkein pienten lasten hyvinvointiin
keskeisesti vaikuttava palvelu, joka keskittyy ja etääntyy palveluja
tarvitsevista. Kun päivähoito ei ole kaikkien saavutettavissa, eriarvoisuus lasten
välillä syvenee. Perheen varaan jääminen on riski lapselle, jonka vanhemmat
eivät voi hyvin. Tutkija Pirjo Pöllänen
totesi, että julkinen valta on vetäytymässä lähipalvelujen järjestämisestä,
eikä päivähoitoverkko kata koko maata. Ainoana vaihtoehtona voi olla päiväkodin
perustaminen omin voimin. Näin on käynyt Kontiolahden Selkien kylässä. Tällöin
talkootyötä riittää ja taloudelliset riskit painavat. Vaikka maaseudulla
riittää aktiivisia ihmisiä, peruspalvelujen tuottaminen lähipalveluina ei saa
jäädä kuntalaisten omalle vastuulle.
Maarit Sireni
