Eilen saimme täällä Valencian IWPLMS konferenssissa kuvauksen siitä, kuinka mikin Euroopan maa on reagoinut kriisiin ja mitkä lyhyen aikavälin vaikutukset maan hyvinvointiin ovat olleet. Useimmista maista raportoitiin samaa, eli työttömyys on iskenyt nuoriin kaikkein pahiten. sukupuolittain tarkasteltuna miesten työttömyys on noussut lyhyellä aika välillä enemmän kuin naisten, mutta se on tunnettu laman seuraus, sillä miehiä työllistävät sektorit ovat teollisuudessa ja yksityisellä sektorilla, kun naisten työskentelevät pääasiassa palveluissa ja julkisella sektorilla. Näihin laman vaikutukset iskevät voimakkaimmin viipeellä. Kreikan tilanne kuulosti kamalalta, mikä ei tietenkään ole yllätys.
Mutta Saksassa on tapahtunut yllättävää solidaarisuutta. Työnjakamisen seurauksena työttömyys ei ole noussut juuri ollenkaan ja työllisyysaste on säilynyt pitkälti ennallaan. Työlliset ovat siis lyhentäneet työtään päivällä, ja suostuneet palkan lievään alenemiseen, jotta työttömille voidaan tarjota työtä. Saksan mallia oli hämmästyttävää kuunnella. Varsinkin kun sitten iltapäivällä kuuntelin Satu Ojalan esitystä Suomessa tehtävästä palkattomasta ylityöstä. N. 35 % työllisistä informaatioalan työntekijöitä tekee palkatonta ylityötä. Työtä siis on Suomessa, mutta sitä tekevät ovat ylikuormittuneita, eivätkä ehdi tehdä työtään varsinaisella työajalla. Tässähän ei ole mitään tolkkua. Voisiko Suomesta löytyä samanlaista solidaarisuutta kuin Saksassa? Olisitko sinä valmis vähentämään työaikaasi ja antamaan jotain esimerkiksi rutiinitöitä työttömälle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei Tiina,
VastaaPoistakiva tulla töihin ja huomata, että joku on tehnyt töitä sillä aikaa, kun itse olen lepäillyt ja nauttinut lämmäöstä. Toivottavasti sinäkin. Olisipa mukava, jos muutkin kerkeäisivät kommentoida tänne omia kesäkonferenssikokemuksiaan. Mitä niistä on kullekin jäänyt käteen. TS
Hesarin kuukausiliitteessä pohdittiin osittain samaa keskustelua kuin tämä kirjoitukseni. Siinä käsiteltiin työnjakoa. Kirjoituksessa ei kuitenkaan tuotu esille Saksan kokeilua. Ajatukseni alkoi lentää.
VastaaPoistaValencian konferenssissa käsiteltiin Saksan kokeilua vielä viimeisenä päivänä ja eräs tutkija olikin sitä mieltä, että vaikka työttömyys ei ole kasvanut Saksassa, on työn tuottavuus laskenut juuri sen verran kuin voi olettaa työnjakamisesta seuraavan. Tämä taas luo patoutumaa talouteen, ja sen on jossain vaiheessa purkauduttava työttömyytenä. Saksalainen Gerhard Bosch kuitenkin oli sitä mieltä, että kunhan nousu alkaa se on niin voimakas ja talouden imussa tilanne korjaantuu helposti, työntekijöiden kysyntä tulee olemaan niin voimakasta. Tietenkin jos näin käy, säästää Saksa melko paljon erilaisia sosiaalisia kuluja, joita työttömyydestä syntyy. Toisaalta systeemi on luotu rahastolla, jota on kerätty ylimääräisenä työnantajakuluna edellisen laman jälkeen. Saksan talouden kehitystä tämä ei edellisellä nousukaudella haitannut… Siis säästetyt rahat on nyt käytetty.
Toisaalta Hesarin kirjoituksessa sivutaan vain yhdellä sivulauseella muun työn merkitystä tuottavuudelle. Miten vaikuttaa ’down shift’aajan tuoma informaalin työn lisä – laskeeko se kuntien vanhustenhuoltomenoja, sosiaalikuluja tms. Laskeeko se yksityisen palvelusektorin tuloja, jos työntekijä kolaakin nyt itse lumet, eikä tilaa talkkaria hoitamaan työtä. Tuskin kuitenkaan tuo informaali työ kattaa tuottavuudellaan esimerkiksi 2000 euron palkan menetystä, josta työntekijä maksaisi veroja esim. 1000 euroa. Voisiko informaali työ korvata 1000 eurolla kunnan sosiaalikuluja kuussa? … No ei varmaankaan. Sitä paitsi ’down shift’aajat ovat usein juuri hyvätuloisia. Heihin on sijoitettu yk:n rahoja ja heidän tuottavuutensa pitäisi olla hyvää. Jos he siirtyvätkin tuottamattomammalle alalle, jää verotuloja kertymättä paljon. Mutta heillähän on säästönsä. Jos he käyttävät ne kulutukseen sitten kun tulot ovat pienemmät.
Sitten vielä palkaton ylityö - sehän tietenkin lisää työn tuottavuutta, koska siitä ei makseta palkkaa ja jos siitä alettaisiin maksaa jollekin muulle palkkaa, laskisi tuottavuus. Hesarissa työn jakamista argumentoidaan tuhlaukseksi, koska yhden työntekijän sijaan täytyy kouluttaa kaksi. Toisaalta eikös me jo kouluteta ihmisiä kortistoon, että niinpä.
On tämä vaikeaa, ja liika yksinkertaistaminen vie harhaan ja toisaalta vaikka tiedämme niin paljon, vielä enemmän elämme tietämättömyydessä. Kerrankin on mielenkiintoista seurata oman aikamme sosiaalista ja taloudellista koetta saksassa. Kuinka siinä käy ja mitä sanovat sitten.