Karjalan tutkimuslaitoksen hankkeessa Encounters with technological imperative (2007-2010) kerättiin teknologiaelämäkertoja eli ihmisten kertomuksia elämästään teknologian kanssa. Teknologiatarinoita tuli suomalaisista kodeista satoja sivuja. Vuosikymmenten saatossa kerääntyneet teknologiamuistot osoittavat, kuinka erilaiset teknologiat pikku hiljaa ujuttautuvat koteihin ja arkipäivään.
Teknologioiden omaksumisen prosessit ovat yllättävän samankaltaisia riippumatta teknologiasta. Xboxin tai digiboksin käytön opetteleminen ja laitteen kotouttaminen ei kokemuksen tasolla eroa paljoakaan muiden kodin piirissä käytettävien teknologioiden kuten pesukoneiden, tietokoneiden tai lypsykoneiden käytöstä. Tosin suomalainen kone-pääte näyttää korvautuneen yhä useammin box-päätteellä (tai täysin tunnistamattomilla numero-kirjainyhdistelmillä). Ehkäpä se heijastaa tekniikan monimutkaistumista ja hallitsemattomuutta. Tuttavallisesta koneesta tulee vaikeaselkoinen boksi, josta teknologian tutkijat käyttävät nimitystä musta laatikko (black box). Mustalla laatikolla viitataan juuri siihen, että laite näyttäytyy ainoastaan laatikkona, josta lähtee piuhoja joka suuntaan. Se mitä näiden inputtien ja outputtien välissä tapahtuu jää laatikon sisäpuolelle ja kuluttajan näköhavaintojen ja ymmärryksen ulkopuolelle.
Näin joulun alla taas tunteet ja laitteet (yli)kuumenevat ja kodinkoneliikkeet kohtaavat vilkkaimman sesonkinsa. Kodinkone- ja elektroniikkaliikkeet mainostavat ja luovat kuluttajille tarpeita ostaa uusia laitteita. Samalla ne luovat myös painetta hankkia ja opetella käyttämään uusinta teknologiaa. Monissa perheissä uutuuksia ostetaan nimenomaan jouluksi – ja monessa perheessä vietetään joulupäivä manaten, asentaen ja käyttöön ottaen helppokäyttöiseksi, tarpeelliseksi ja tämän joulun hittituotteeksi mainostettua HDTV:ta, iPadia, N9:ä tai kapselikeitintä. Tämä joulumuisto on vuosikymmenten takaa, mutta kokemus hankalasta teknologisesta joululahjasta on tuttu tänäkin päivänä.
”16-vuotiaana ostin äidille pulsaattoripesukoneen ja jouluksi painekattilan, joka oli silloin kovasti huudossa. Kovasti piti vanhempiani kouluttaa ja heille perustella tuo ostos. ’Keitot kypsyvät nopeammin, kun vesi kuumenee korkeampaan lämpötilaan paineen alaisena’. Niin sitten aattoaamuna laitettiin kattilaan kypsymään ruokaa, en enää muista mitä. Hellalla kattila kuumeni sisältöineen ja pian varoventtiili alkoi vinkua, kun paine oli noussut varoalueelle ja ylimääräinen paine purkautui varoventtiilistä. Isä tempaisi kattilan hellalta ja alkoi repiä kantta auki. Viimein hän sai väkipakolla kannen pois ja samalla keittiö oli täynnä höyryä, kun vapautuva kuuma neste höyrysi alle aikayksikön. Lihakimpaleet olivat lattialla ja isän suusta tuli painokelvotonta tekstiä. Olimme jouluksi muuttaneet uuteen kotiin ja keittiön katto tehtiin pinkopahvista. Tarkoittaa sitä, että kostea pahvi kiinnitettiin kattoon ja kuivuessaan se pingottui suoraksi ja siistiksi paikoilleen. Nyt pahvi sai uudelleen kosteutensa takaisin ja muoto muuttui varsin löysäksi ja kohta pahvi putosi meidän laittajien niskaan. Ei vietetty sinä jouluna tekniikan riemujuhlaa.” (mies s. 1939)
Hyvää joulun odotusta!
Blogikirjoituksen teemoja käsitellään mm. artikkelissa Noora Talsi & Sari Tuuva-Hongisto (2009):
Ei vietetty sinä jouluna tekniikan riemujuhlaa – Teknologinen imperatiivi teknologiaelämäkerroissa. Kulttuurintutkimus 2-3/2009.
Noora Talsi
Teemat: elämäkerrat, ilmiöt, käyttökokemukset, mainonta, teknologia.
22.11.2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti