Hallinnon salajuoni

Yliopiston nykymenon vastustaminen on liian helppoa. Yliopistoperinteiden alasajo liian näkyvää. Talouselämän kilpailulakien tuonti yliopistoon liian julkista. Tutkimuksen keskittäminen vain yhteen painoalaan liian järjetöntä. Tutkimuksen puristaminen yhteen muottiin liian mieletöntä. Pelolla hallitseminen liian koomista. Kaiken takana on pakko olla takana jotain muuta. Koska luottamus johtajien viisauteen ja kaukonäköisyyteen on horjumaton, on hallinnolla oltava joku syvällinen tarkoitus. Yksi mahdollinen selitys on, että kaikista yliopistolaisista ollaan tekemässä merkkihenkilöitä, suurmiehiä ja -naisia.

Merkkihenkilöt ovat lähes aina olleet moraalisia suuruuksia, jotka ovat joutuneet taistelemaan vakaumuksensa puolesta, pitäneet oman päänsä ja saaneet lopulta tunnustuksen laajemman yhteisön nimissä. Urho Kekkonen samastui tarkoituksella mieheen, joka sauvoo koskea vastavirtaan.

Yliopistolaisille on annettu esikuva, jota seurata. UKK oli suurmies, joka osasi historian opetukset. Oman päänsä pitämistä, valtaapitävien kritiikkiä ja moraalista suuruutta odotetaan kaikilta UEFfäläisiltä. Yliopiston johto = opetusministeriö/OECD haluaa ilmiselvästi palauttaa yliopiston sen kreikkalaisille juurille, mutta ei talouden sekasorron vaan aatteen tasolla. Edessä on paluu antiikkiin. Moraalinen tendenssi oli läsnä jo Plutarkhosin kuuluisien kreikkalaisten ja roomalaisten elämäkerroissa. Plutarkhos asetti kuvaamiensa henkilöidensä elämän ja teot lukijoiden esikuviksi ja huonot ominaisuudet ja rikokset varoituksiksi. Plutarkhosin oppeja seurasivat niin Napoleon kuin Kekkonen.

Yliopistolaiset eivät voi olla lampaita, jotka nöyrästi seuraavat paimenen sauvaa ja hakevat häneltä hädässään turvaa. Suuntaa ei ole, eikä apua tule. Yliopistolaisten on oltava muuleja. Niissä on aasin itsepäisyyttä ja sitkeyttä, hevosen uljuutta ja voimaa. Muuli kantaa taakkansa, mutta oman päänsä mukaan. Muulit eivät voi lisääntyä. Tämä miellyttää OECD:tä, opetusministeriötä ja yliopiston hallintoa. Aikaa myöten yliopistolaiset loppuvat ja tilalle saadaan ulkomailta uudet tutkijat.

Ismo Björn