Käräyttäjät

Sain käsiini Aamulehdessä 22.4. ilmestyneen hilpeän kirjoituksen, jossa yleisen historian dosentti Pekka Masonen pohti kaikille historiantutkijoille ja -opiskelijoille tuttua ilmiötä: historian ammattilaisen vahingoniloista käräyttämistä siitä, ettei tämä onneton tiedä vaikkapa 13. divisioonan rykmenttien ryhmittelyä talvisodassa tai kuten Masosen omien opiskeluaikojen tapauksessa, Edwin Linkomiehen hallituksen sisäministeriä: "sälli on viittä vaille historian maisteri eikä tiedä edes Linkomiehen hallituksen kokoonpanoa!"

Niinpä. Allekirjoittaneen tapauksessa riesana on vielä hataranpuoleinen numero- ja nimimuisti. Kammoksuinkin pitkään tilanteita, joissa maallikot innostuvat pohtimaan historian tapahtumia. Ennemmin tai myöhemmin joku keksi kääntyä puoleeni riemastuen, että "sinähän tämän tiedät, kun historioitsija olet". Mutta kun en tiennyt. Usein joku muu tiesi, ja sitten oli taas riemu katossa.

On totta, että historian opiskelua pidetään usein menneisyyden tapahtumien pänttäämisenä. Onhan siis kumma, jos vuosikausien puurtamisen jälkeen ei maailmanhistoria ole hallussa pienintäkin detaljia myöten! Historiaa myös harrastetaan paljon ja intohimoisesti, joten tietoviisaita ja itseoppineita asiantuntijoita riittää menneisyyden joka mutkalle (ja jokaisen historiantutkijan kiusaksi). Harvasta muusta tieteenalasta voi sanoa samaa.

Masonen vertaa kuitenkin kirjoituksessaan osuvasti historian opiskelua kielten opiskeluun: vieraan kielen kaikkia sanoja ei tarvitse opetella ulkoa, mutta yleisin sanasto ja kielioppi – historian tapauksessa laajempien kokonaisuuksien ja syy-yhteyksien hahmottaminen – on opittava hallitsemaan. Se on hidasta työtä. Nimet, vuosiluvut ja muut yksityiskohdat voi aina tarkistaa, mutta on osa ammattitaitoa tietää, mistä tarvittava tieto kulloinkin löytyy.

Merkki ammattitaidon ja etenkin ammatillisen itsetunnon kehittymisestä lienee sekin, että osaa kranaatinheitinkomppania X:n saappaannumeroita tivattaessa jo iloisesti todeta, ettei aavistustakaan, mutta voin yrittää tarkistaa asian, jos niin halutaan.

Se on aika vapauttavaa. Viran puolesta ei tarvitsekaan tietää kaikesta kaikkea (Masonen ei omien sanojensa mukaan tiedä vieläkään Linkomiehen hallituksen kokoonpanoa, ja on sentään dosentiksi päässyt).