Venäjän vapain mies

Osallistuin eilen Ari Matikaisen ohjaaman elokuvan Russian Libertine – Venäjän vapain mies ennakkonäytökseen ja sen jälkeen järjestettyyn paneelikeskusteluun yhdessä elokuvan ohjaajan, tuottajan sekä kollegani Joni Virkkusen kanssa.

Elokuva kertoo Venäjän yhteiskunnallisesta kehityksestä kirjailija Viktor Jerofejevin (s. 1947) elämäntarinan kautta. Jerofejev on jo vuosikymmenten ajan kritisoinut neuvostojärjestelmää ja Venäjää ja ajautunut vastahankaan ”puhdasta venäläisyyttä” puolustavien voimien kanssa. Tämä on tarkoittanut rajoituksia hänen kirjalliselle toiminnalleen sekä henkilökohtaista väkivallan uhkaa. Toisaalta Jerofejev on saanut tilaa mediassa. Hän juontaa omaa kirjallisuusaiheista TV-ohjelmaa ja radio-ohjelmaa Eho Moskvy-kanavalla.  

  

Elokuvan päähahmoksi Jerofejev valikoitui myös erikoislaatuisen elämäntarinansa vuoksi.  Hänen vanhempansa, jotka toimivat Neuvostoliiton aikaan ulkoministeriön eri tehtävissä, joutuivat 1970-luvulla puolueen ja osin myös läheistensä hylkäämiksi poikansa kirjallisen toiminnan vuoksi. Myös Viktor Jerofejevin nuorempi veli on tunnettu kulttuuripersoona Venäjällä. Toimiessaan vallanpitäjiä ja sensuuria kyseenalaistavien taidenäyttelyn kuraattorina hänkin on joutunut järjestelmän hampaisiin.

Elokuvan viipyilevä kerronta ja huolella valitut kaupunkimaisemat, yhdistettynä dokumentaarisempaan tapaan kuvata viime vaalien aikaisia mielenosoituksia tekevät elokuvasta moniulotteisen ja monella tapaa kiinnostavan. Ohjaajan päätös keskittyä Jerofejevin persoonaan ja ajatteluun, sen sijaan, että elokuvaan olisi otettu mukaan laaja joukko ajattelijoita Venäjän politiikan eri kentiltä on ymmärrettävä ja perusteltu. Se tuo elokuvaan inhimillisen jännitteen ja yhdistää yleisen ja yksityisen kokemuksen toisiinsa.   

Toisaalta tämä ratkaisu rajaa elokuvan esittämiä poliittisia vaihtoehtoja ja skenaarioita, joita Venäjän tulevaisuudelle on hahmoteltu. Puolustaessaan porvarillisia arvoja, korostaessaan modernisaation sekä luovuuden tärkeyttä ja puhuessaan Putinista Venäjän ainoana vaihtoehtona verenvuodatukselle ja kaaokselle Jerofejev ei itse asiassa asetu nykyhallintoa vastaan, vaan sen puolelle.  Toisinajattelua on etsittävä jostain muualta kuin Jerofejevin puheenvuoroista. Tämä ei vähennä elokuvan ansioita, mutta on hyvä pitää mielessä sitä arvioitaessa.

Ohjaaja oli tehnyt joko tietoisen tai tiedostamattoman valinnan kehystäessään päähenkilönsä kauniilla vastakkaisen sukupuolen edustajilla. Nämä Jerofejevin naiset olivat kuitenkin varsin hiljaa koko elokuvan ajan. Kauniit ja edustavat naiset ympäröivät myös monia muita Venäjällä menestyviä miehiä. Jäin miettimään, mitä ja millaista kerrottavaa heillä olisi niistä hetkistä, kun kamerat suljetaan ja julkisuus muuttuu yksityiseksi tilaksi. Ehkä seuraavaksi on aika kuulla myös naisnäkökulmaa Venäjään.

Venäjän vapain mies –elokuva ei kerro vain Venäjästä, vaan se kommentoi myös laajemmin eurooppalaista kehitystä, niitä pelkoja ja toiveita, joita ajassamme esiintyy. Paneelin osallistujien tavoin toivon moniäänisen keskustelun Venäjästä jatkuvan niin kansainvälisesti kuin venäläisten omaa ääntä kuunnellen.