Kippis muutokselle!

Sitä kun on vanha koira, eikä oikein tahdo uusille tavoille oppia, niin viimeisen vuoden aikana on ollut varsin hankalaa tämä työnteko. Siihen on tietysti monta syytä, koska pienen lapsen äidillä työn ja perheen yhteensovittaminen ei aina ole helppoa, muutos Joensuun yliopistosta Itä-Suomen yliopistoksi, ja vielä yliopistolakikin on uusi, eikä tämä virkamiehestä työntekijäksi siirtyminen taida ihan mutkattomasti onnistua (vaikka työnantajan taholta sellaista vakuutellaankin). Ja sitten on vielä tämä ay-politiikan ja yo-politiikan välinen suhde. Kun olen itse mukana sekä ay-toiminnassa että yo-politiikassa laitostasolla (Karjalan tutkimuslaitoksen johtoryhmässä), niin välillä aina mietin, että tietääkö täällä yliopistolla kovinkaan moni meistä toimijoista, että missä roolissa sitä milloinkin maailmaa katsoo? Välillä tuntuu, että ammattiyhdistysliikkeestäkin on yliopistossa tulossa osa ”koneistoa”, nimittäin aika lukuisat on ne strategia- ja ohjesääntöpaperit, joihin pienen ammattiyhdistysliikkeen aktiivien voimin olemme viimeisen vuoden sisällä lausuntoja tehneet (johtosääntöluonnoksesta henkilöstöstrategiaan).

Ja sitten kun pitäisi vielä pysyä kärryillä näistä termeistä, juuri kun olin oppinut, että EPOilla tarkoitetaan ei-palvelussuhteisia työntekijöitä yliopistoissa, jotka muuten tekevät huomattavan osuuden yliopiston tuloksesta ainakin Tampereella (vrt. Tatten selvitys http://www.tatte.fi), niin minulle selviääkin, että Itä-Suomen yliopisto on alkanut käyttää EPOista nimitystä UFOt. UFOilla ymmärrykseni mukaan viitataan niihin henkilöihin, joille kuuluu oikeus päästä yliopiston tietoverkkoon, mutta jotka eivät ole palvelussuhteessa yliopistoon. Toivotaan, ettei lapsi menisi pesuveden mukana, ja ettei tässä muutoksen tuiverruksessa ja termeillä kikkailussa unohtuisi esim. se, että apurahatutkijoiden aseman parantaminen on sekä yliopiston tehtävä että ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonnallinen kysymys. Toivottavasti muutos tuo tullessaan muutoksen parempiin työoloihin myös esim. tälle ”marginaaliselle” ryhmälle.

Pirjo Pöllänen