Hyvää vointia kaikille!

Hyvinvointi on nykyisin makrotrendi. Sillä tarkoitetaan melkein mitä vain ja sen alle voidaan liittää melkein mitä vain. Myös kaikki sosiaalinen ja sosiaalisuuteen viittaava piilotetaan hyvinvoinnin taakse, sillä sosiaalinen on nyt vaan niin out! Tampereen yliopistossa on kuitenkin perustettu sosiaalitutkimuksen laitos. Miten ne kehtasivat? Että ne on vanhanaikaisia. Meillä täällä tutkimuslaitoksellakin on onneksi työn ja hyvinvoinnin tutkimusta. Toisaalta, eihän siinä mitään pahaa ole, jos me tunnistamme määrittelystä itsemme, ja pystymme näin linkittymään paremmin Kuopion terveystieteiden tutkimuksiin. Entäs sitten kolmas tapaus: Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuslaitos, joka kait kohta on pelkkä terveyden tutkimuslaitos. Onneksi määrittelen itseni enemmänkin tuohon työn kuin hyvinvoinnin tutkimukseen. HUH. Läheltä liippaa.

Mutta takaisin hyvinvointiin. Julkisuudessa on taas esitelty paljon huolestuttavia asioita tämän hyvinvointimme tilasta. Vaikkakin Suomi on maailman hyvinvoivin maa, on herännyt huoli Rauman tehtaan työntekijöistä: onko uusi vuorotyömalli niin raskas, että se ajaa itsemurhiin. Lisäksi nostettiin huoli nuorista työntekijöitä; melkein joka kymmenes alle 30-vuotias pelkää työkykynsä menettämistä jaksamisen heikkoudesta johtuen parin seuraavan vuoden sisällä. Laman seurauksena on työhyvinvoinnin lasku, tätä on jo näkyvissä. Kun on vähennetty työvoimaa työpaikoilta, jäljelle jäävät väsyvät ja ahdistuvat.

Nämä kaikki uutiset kalahtavat korvaani pahoilta. Jotain olisi keksittävä, mutta mitä? Onneksi olen työelämän tutkija, ehkäpä voisin kehitellä hankkeen tähän liittyen! Tutkimuskysymyksen voisin muotoilla vaikka, kuinka työvoiman eri ikäluokat kokevat työelämän mielekkyyden eri toimialoilla? Millä toimilla työelämän mielekkyyttä voisi nostaa? Jotta saisin rahaa, on minun kuitenkin nyt pystyttävä määrittelemään tämän makrotrendin merkitys hankkeelleni.

Cooke (1984) esitti, että työmarkkinat ovat yhteiskunnallinen mekanismi, joka määrittelee työvoiman arvoa, kysyntää ja tarjontaa. Ne ovat samalla tuotantoa, vaihtoa, kulutusta ja hyvinvointia välittävä mekanismi. Näin työmarkkinatutkimus on muutakin kuin taloustiedettä – työvoimantarjontaan vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvinvointiodotukset, kulutustavat jne. Mitä tämä hyvinvoinnin makrotrendi sitten oikein käytännössä tarkoittaa? Ehkäpä nyt hyvinvointiodotukset ja työelämän mielekkyys ja siihen vaikuttavat sosiaaliset ilmiöt nousevat tärkeiksi tutkimusaiheiksi. Lupaa hyvää hankkeelleni.

Tai sittenkin, kun ajattelen... Tarkoittaako se pikemminkin sitä, että vaikeat sosiaaliset kysymykset tehdastyöväestöstä ja vihaisista nuorista miehistä (ja naisista), työttömyys, työelämän sosiaaliset jaot, syrjintä ja suosinta työpaikoilla jne. voidaan tämän hienon käsitteen kautta muuttaa hyvinvointikysymyksiksi. Heti näille ilmiöille tulee positiivisempi kaiku. Kysymykset voidaan ohjata sosiaalisuuden ja yhteiskunnan ulkopuolelle, terveyden piiriin. Näin esimerkiksi työmarkkinoiden huonon toiminnan sosiaaliset vaikutukset ovatkin hyvinvointivaikutuksia ja ne voidaan ohjata terveydenhuoltohenkilökunnan hoidettaviksi. Määrätään pillereitä!

Tämähän helpottaa huomattavasti minun, sosiologin, työtä! Enää ei tarvitse tarkastella sosiaalisuutta, rakenteita tai pohtia syy-seuraus suhteita. Ai niin, mutta nythän jouduin takaisin siihen, että kuulunko sittenkin mieluummin työn vai hyvinvoinnin tutkijoihin. Hm… hyvinvointilogi, hyvinvoilogi, hyvinvoiva logi, well-beingist…