Ihania Naisia Työelämässä

Ruotsissa Malin Person Giolito kirjoitti kirjan julmista kokemuksistaan työelämässä, Ruotsin lakimaailmassa. Hänelle kävi varsin kurjasti tultuaan äidiksi ja kolmannen lapsen ilmoitettua tulostaan, hänet irtisanottiin. Täällä meillä päin taas esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakuntaliitossa iloitaan – ainakin julkisuudessa – työntekijöiden lapsibuumista. Mutta mikä sitten onkaan totuus näiden kaikkien kirjoitusten taustalla? Kuka palaa, ja minkälaiseen työelämään?

Omakohtainen kokemukseni yliopistotyön ja äitiyden yhdistämisestä ei ole ruusuinen. Iloisen uurastukseni ja myönteisen asenteeni taakse kätken paljon kokemuksia, joista ei kait saisi puhua ääneen. No nytpä ajattelin puhua! Lukiessanne huomioikaa, että en puhu vain omasta laitoksestani, nämä asiat ovat vähän niin kuin ilmassa.
Huomio kaikki perheestä haaveilevat naiset. Näin minua on opastettu kokeneiden tutkijoiden taholta tultuani äidiksi. Ensinnäkin väitöskirjanteko ei onnistu, jos on äiti. Katsokaatte, koska väitöskirjaa kirjoitetaan iltaisin ja viikonloppuisin. Näin on kuulemma aina ollut, joten näin sen täytyy olla edelleen. Toisekseen eikös se ole niin, että kun nainen hankkii lapsia, hän valitsee äitiyden uran itselleen ja luopuu muista urista! Toisaalta ymmärtänette myös sen, että Teille ei juuri nyt (raskauden näkyessä) voida antaa pysyvää työsuhdetta, vaikka sinun näkökulmasi mukaan, muille, lyhyemmän työuran tehneille miespuolisille kollegoille, sellainen voidaankin antaa. Työsuhteeseen pääseminenhän tapahtuu aivan sääntöjä ja ohjeita seuraten, joten emme voi valittaa. Voimme vain ihmetellä ja tottua ajatukseen Joensuun kaupunkilisän mahdollisesta menettämisestä. Lisäksi tietäkäätte, että jos olette hankkinut itsellenne pätkätyön, joka päättyy äitiyslomaan, voi siihen tulla kaikenlaisia kummallisuuksia, kuten ylimääräisiä kustannuksia rahoittajalle, koska teillä on ”kasvanut todennäköisyys joutua sairaslomalle”. Ja sitä paitsi tällaisessa tilanteessa – pätkätöiden jatkuttua vuosia – voidaan katsoa, että ette ole saaneet uutta pätkää äitiysloman takia, mikä olisi tietenkin laitonta. Näin ollen työnantajan kannattaa estää pätkätyönne ja lähettää teidän työttömyyskortistoon. (Tämähän on tietenkin maantapa kaikilla työelämän sektoreilla.) Silloin siitä aiheutuu vain kyseessä oleville yksilöille ja perheille hieman harmia, esimerkiksi tulojen merkittävää vähenemistä äitiyslomalla, kun palkkakertymä vähenee. Tietenkin mielipahaa ja harmia syntyy siihen ihanaan raskauden loppuaikaan ja pieni vauva -vaiheeseen, ja ehkä pientä tai suurta epävarmuutta, pelkoakin tulevaisuudesta tässä kovasti kilpaillussa maailmassa. Toisaalta onkohan se niin, että äitiyden onnen huuruissa näistä asioista ei jaksa murehtia. Lisäksi, ennen äitiyttä, oli vain hieman vaivaannuttavaa kuulla miespuolisten tutkijoiden keskustelevan käytävällä kovaan ääneen siitä, kuinka mukava on tavata uusia naisopiskelijoita seminaarireissuilla ja kuinka pantavia he ovatkaan. Tulikohan niistä tytöistä myöhemmin äitejä, sitä tarina ei kerro.

Eipä silti. Vaikkakin hieman hämmentyneenä ja pohtien oman ajatteluni pätevyyttä tieteellisessä maailmassa, jatkan edelleen yliopistouraa, ja teenpä jopa väitöskirjaa. Minä teen sitä päivisin työaikaan klo 8.00 - 16.00, jona aikana en suinkaan haaveile tuoreista miesopiskelijoiden ”ajatuksista”, vaan pyrin ajattelemaan ihan itse. (Toisaalta, voisihan sitä aikaansa muuhunkin mukavampaan haaveiluun käyttää.) Pyrin luottamaan itseeni ja pörhistelen käytävillä kävellen lantio heiluen (äitiyttänihän en voi kieltää) ja kätkien huulikiiltooni epävarmuuteni ja huokaukseni sukupuolten tasa-arvon todellisesta tilanteesta.