23.10.2009

Poliittinen Karjala

Kulttuurintutkimus on Suomessa poliittinen tiede. Kansankulttuurilla ja sen tutkimuksella on ollut Suomessa poikkeuksellisen vahva asema kansallista identiteettiä koskevien käsitysten tuottajana ja suomalaisuuden rakentajana. Karjalaan on liitetty vahva kansallista identiteettiä tukeva, eräänlainen pyhän maan arvo. Karjala on kansallisessa kuvauksessa taistelukenttä, jossa ja josta idän ja lännen joukot ovat kamppailleet. Kansallinen historiakirjoitus kertoo sotasankareista Pontus de la Gardiesta Antti Rokkaan.

Karjala-keskusteluissa, olivat ne näennäisesti kuinka epäpoliittisia tahansa, on mukana aina poliittinen ulottuvuus. Kansallisen tieteen kautta kansakunnan syntyyn vaikuttaneen nationalistisen perinteen lisäksi mukaan keskusteluun tulevat automaattisesti heimoaatteen, alueluovutuksen, väestönsiirtojen ja kaipuun teemat. Jokainen Karjala-aiheen valinnut tutkija on tekee aina, itse usein asiaa tiedostamatta, poliittista tutkimusta. Näin on, koski tutkimus sitten karjalan äänneoppia tai häätapoja. Karjala-tutkimus on poliittista myös Venäjällä, mutta hieman toisesta perinteestä lähtien.

Erilaisilla kansankulttuurin kartastoilla on piirretty Suomelle kulttuurirajoja. Ne ulottuvat Suomen nykyisten valtiollisten rajojen ulkopuolelle Venäjän Karjalaan, Ruotsin Länsipohjaan ja Norjan Ruijaan. Kartoissa esitetään alueita, joissa suomalaista tai suomalais-karjalaista väestöä on asunut. Kansatieteellisten karttojen poliittinen luonteesta kertoo, että kansatieteellistä kartoitustyötä on tehty nimenomaan Itä- ja Keski-Euroopan väliseltä vyöhykkeeltä. Kartoilla on haluttu muodostaa kuvaa yhtenäisestä Euroopasta.

Historiallisilla kartoilla osoitetaan rajojen siirrot. Kartat rakentavat kansallista identiteettiä visuaalisesti. Kartat ovat aktiivisia toimijoita ja vaikuttajia, jotka luovat kuvan maan olemuksesta ja rajoista. Kartoilla on ollut tärkeä merkitys Suomi-kuvan rakentajana. Suomi on esitetty Suomi-neitona, ensin seisovana, sittemmin lännestä polvillaan rukoillen apua anovana hahmona.

Ismo Björn

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti