Auvoisena muistoissamme hämärtyvä mennyt vuosituhat ei ollut kaikin ajoin tasaista taivalta sekään. Laman jälkimainingeissa etsittiin lihoiksi lyötäviksi sopivia yksiköitä puolentoista vuosikymmentä sitten Joensuun yliopistossa. Kuinka ollakaan, Karjalan tutkimuslaitos pääsi mukaan näihin keskusteluihin, ei lahtarin vaan potentiaalisen lahdattavan roolissa.
Tuossa vaiheessa käynnistettiin tutkimuslaitoksen strategiatyö. Kukaan ei siihen käskenyt, ei enemmälti kannustanutkaan. Tuloksena oli tutkijoiden oma analyysi pyrkimyksistään, ja samalla yliopiston päättäjät vakuuttanut perustelu sille, että tällä laitoksella on perusteltu paikkansa maailmassa ja ehkä maakunnassakin. Strategiaprosessi on jatkunut siitä saakka. Sen tuorein tulos on viime vuodelta; laitoksen toimintakenttä ryhmitellään nyt kolmena painoalana – ja lisämausteena on Spatia.
Minun tuntumani on, että strategiatyöstä on ollut tälle laitokselle ja meille tutkijoille hyötyä. Usea meistä lienee sen myötä saanut paremmin tuntumaa siihen, mitä kaikkea täällä tehdään ja miten meistä itse kukin erikseen ja yhdessä näkee työnsä mielen ja määrän.
Ei ole suuri yllätys, että muutaman viikon ikäinen yliopisto on nyt käymässä ruotimaan edeltäjiensä perintöä. Viime vuoden strategia oli vasta inventaari. Alkamassa on uusi kierros, jonka agendasta saanemme näinä päivinä lisätietoa. Ohjeistuksen avainsanat eivät ole rohkaisevimmasta päästä: tiivistäminen saattaa luoda mielikuvan, että yhteinen vene vuotaa. Siitä saa niitä haluava synkistelyn sytykkeitä: onko kuormaa kevennettävä, kuka joutuu tilkkeeksi?
En osaa nähdä nykytilannetta näin karmein värein. Tämä laitos on ihan hyvissä voimissa, resursseiltaan riutumuksen tilasta vahvistettuna, kansainvälisesti kelvolliseksi arvioituna, toimintakäytännöiltään kohta sertifioituna. Tutkijajoukko on uudistunut, ja saattaa se plinnan pysähtyneistökin vielä yltyä älylliseen toimintaan. Laitos edustaa juuri sitä, mitä Itä-Suomen yliopisto huutaa perään: tutkimusta, monitieteisiä uusi avauksia, monikulttuurisuutta, paikallisen ja globaalin vuorovaikutusta. Ehkä me itse asiassa tarvitsemme vielä aimo annoksen strategiaharjoitusta, jotta osaamme tunnistaa itsemme?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti