Osallistuin tässä hieman ennen joulua Uusi julkinen hallinto koulutuksessa –seminaariin. Esittelin siellä menossa olevaa tutkielmaani arviointitutkimuksesta julkisessa hallinnossa. Perustelin osallistumistani kyseiseen seminaariin (enhän toki ole koulutuksen tutkija) sillä, että tutkimukseni tulokset näyttävät osoittavan julkisen hallinnon muuttuvan verkostoiksi, joissa ei enää sektoreita tunneta. Täten koulutuskin sektorina hälvenee vähitellen ja muuttuu esimerkiksi nuorten elämänala –projekteiksi, jotka yhdistävät koulutuksen, harrastukset, sosiaaliset ja terveysongelmat sekä liikennekäyttäytymisen, ja kaiken muunkin nuorten elämää koskettavan. Mietin vain miten hankala olisi elää maailmassa, joka koostuisikin yhdestä elämän kokonaisuudesta, eikä vain sektoreittain jaetuista elämän osista. Räjähtäisikö pääni, kun yrittäisin ymmärtää elämää kokonaisuutena? Sitä paitsi olen tutkija, joka analysoi ja pilkkoo kaikki ilmiöt osiinsa!
Noh, silmiini sattui samoihin aikoihin myös Kuopion yliopiston nuorisokasvatuksen professori Kirsi Pohjolan osuva kirjoitus Hesarin vieraskynässä. Hän pohti koulua ja nuoria. Nuoret ovat jo nyt verkostoituneet – kuilu nuorten mediakulttuurin ja koulun tekstinlukukäytäntöjen välillä on valtava. Mediakulttuurissa lapset ja nuoret ovat lisäksi toimijoita, valtiaita. Missä muussa yhteiskunnan osa-alueella nuoret saavat saman huomion kuin täällä netissä? He luovat omaa maailmaansa, kun meidän vanhusten yhteiskunta on niin monelta osin rajoituksilla suljettu. Koulussa kuitenkin oppilaat on sidottu fyysiseen kouluympäristöönsä. Kouluissa toivotaan, että nuoret eivät käyttäisi uutta informaatio tekniikkaa ’epäasiallisesti’ (musiikin kuuntelu, valokuvaus jne.) koulun tiloissa. Pohjola kuitenkin rohkeni ennustaa että jo 20 vuoden päästä koululaitos on muuttunut tiloiksi, jotka ovat samaan aikaan olemassa jossain fyysisesti, mutta myös ikä ja taitoluokkien mukaisesti virtuaalisina kokoonpanoina, joissa käsitellään ilmiöitä ja asioita kokonaisuuksina. Tämä vaatii hänen mukaansa vain opetuksen kehittäjiltä rohkeutta irtautua rakenteista.
Onko tämä verkostoituminen ja kokonaisvaltaisuus sitten vapautta ja tasa-arvoa? Toisaalta olen ainakin itsessäni huomannut, että rakenteet ovat tiukassa. Foucaultilainen sisäänrakennettu soveliaisuus ja itsesensuuri ovat läsnä kaikkialla. Ehkä ajattelun rajat tulevat vapaan tiedonvälityksen villiin viidakkoonkin. Miten pitkään ja miten vapaana täällä kirjoitellaankaan… Luoko nämä uudet jaot tasa-arvoa vain piilottavatko ne nämä rajat jonnekin tiedostetun ja tiedostamattoman raja-alueelle? Ja onko asioiden luokitteleminen, byrokratia ja hierarkiat sittenkin ihmisluonteelle tyypillisiä piirteitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kommentoikaa!
VastaaPoistaOnko turvallisempaa elää hierarkian suojissa?
Heissan!
VastaaPoistaNopea kommentti kirjoituksen viimeiseen lauseeseen, vaikka muutkin Tiinan väitteet ja kysymykset pistivät ajatuksia liikkeelle.
Ensinnäkin vierastan hieman ajatusta ihmisluonnosta, joka ohjaa meitä tekemään sitä tai tätä. Ihmisluonnosta ja ihmisen toiminnasta on niin moneen lähtöön, että sitä tarkastelemalla löytyy perusteet väittää yhtä sun toista. Kognitiivinen psykologia on perustellut varsin uskottavasti, että ihmiset kategorisoivat eli ryhmittelevät asioita, koska se tekee niistä helpommin hallittavia. Toisaalta meillä on taipumusta "partikularisointiin" eli havaitsemme myös erityistapauksia ja kykenemme tekemään eroja päällisinpuolin samanlaisiltakin näyttävien asioiden välillä.
Samalla linjalla pohdin myös yllä olevaa kysymystä hierarkioiden turvallisuudesta. Hierarkiat ja perinteet voivat tuoda yhdelle turvaa, mutta joku toinen, toisenlaisessa tilanteessa voi kokea ne pelottaviksi ja ahdistaviksi. Vrt. Pirjon kirjoitus lähisuhdeväkivallasta. On tilanteita, joissa perinteinen perhekuvio, jossa mies vastaa perheen taloudellisesta toimeentulosta tuottaa naiselle turvallisuutta. Esimerkiksi hoitovapaalla oleva yksinhuoltajaäiti on taloudellisesti hyvin haavoittuva verrattuna parisuhteessa olevaan naiseen, jonka puoliso on pysyvässä työsuhteessa. tienaamassa leipää perheelle. Erotilanteessa taas se, että perheen rahatalous on toisen aviopuolison hallussa, voi tuottaa pelkoa ja epävarmuutta toimeentulosta.
Katseeni suuntautuu siis kontekstiin ja niihin mahdollisiin ja mahdottomiina tuntuviin tilanteisiin, joihin arjessa ajaudumme.
Näin pohti, Tiina
Joo, totta! ... Eri tilanne ja erilainen tarve lokeroimiselle ja hierarkioille. Kiitos tästä lisänäkökulmasta!
VastaaPoistaEhkä en osannut ajatella asiaa aivan tuolta kannalta. Toisaalta ajattelin byrokratiaa ja hierarkioita siten, että on turvallisen tuntuista, kun on aina joku ylempi joka kertoo mitä tehdä ja ajatella ja että millä sektorilla mitäkin tehdään. Kun elämme verkostojen aikaa, ohjeita ei tule ylhäältä vaan ne tehdään yhteistyössä, näennäisen tasa-arvoisilla areenoilla. Jotenkin on helpompi ajatella viranomaistoimintaa tässä yhteydessä, mutta perhekin voi ehkä toimia esimerkkinä.
Teen nyt ajatusrakennelman: Ajatellaan perhettä, jossa noudatetaan verkostoitumisen periaatteita. Jokainen perheenjäsen (aikuiset ja lapset, vanhukset jne.) katsotaan keskustelussa tasa-arvoisiksi ja voi tuoda julki vapaasti ajatuksiaan. Asioista päätetään kokonaisvaltaisesti siten, että kaikkien näkökulmat pyritään huomioimaan. Kuitenkin loppupeleissä huomataan taloudellinen tilanne ja päädytään (kaikkien kannattamana ja suosittelemana) perheen rahakukkaron mielipiteeseen. Se vain ei sitten ole enää (mielestäni) tasa-arvoista vaan talouden valtaa.
Tätä ajatusta voi nimittäin soveltaa myös muuhun verkostotyöhön. Jos näissä keskustelufoorumeissa aina kuitenkin päädytään sen taloudellisesti vahvimman kannalle, on oikea tasa-arvoisuus kaukana.
Tietenkin jos nyt katsoo Tiinan kommenttia, voi miettiä, mikä merkitys verkostojen kontekstilla on? Yritän (lyhyen) kokemukseni syövereistä löytää verkoston ja kontekstin, jossa olisi ollut aidosti mahdollista olla vallan kannalta tasa-arvoisia, mutta mieleeni ei vain tule yhtään. Virastojen byrokratiassa myös on selvästi aina kulkenut valta ja vastuu yhdessä - syytä aina ylempää. Verkostoissa - kuka vastaa lopulta?
Heissan! Täällä on varmasti monta, jolta löytyisi paljon parempiakin kirjavinkkejä, mutta mieleeni tupsahti kirjastostakin löytyvä John Allenin Lost Geographies of Power. Siinä Allen käy läpi erilaisia vallanmuotoja mm, rakenteisiin, verkostoihin ja käytäntöihin sisältyvää verkostovaltaa (power in), vrt. power to tai power over ja miettii muistaakseni sitä, että muuttuuko valta, kun se ei enää tulekaan keskustasta, vaan on hajaantunut verkostoihin. T
VastaaPoista