Duaali

Pohjoiskarjalainen pärjää. Hän pystyy puhumaan samaan lauseeseen, kuinka köyhä ja syrjäinen maakunta on, kuinka paljon se tarvitsee pärjätäkseen EU-tukea, ja jatkamaan silmää räpäyttämättä kuinka maakunta on edelläkävijä tiedonsiirrossa, laajakaistoissa, ja kuinka menestyneitä ja kansainvälisiä yrityksiä maakunnassa toimii. Pohjoiskarjalainen ylistää hidasta elämää ja kertoo heti perään, kuinka kovasti täällä on aina tehty työtä, kuinka työteliäitä ihmiset ovat. Pohjoiskarjalainen valittaa siitä, kuinka idän nousevat valtiot, erityisesti Kiina, nostavat malmien ja raaka-aineiden hintaa, ja kuinka tämä aiheuttaa vaikeuksia maakunnalle, ja seuraavana hän puhuu kuinka maakunnassa avataan uusia kaivoksia. Sitä hän ei kerro, että kaivosten avautuminen johtuu nimenomaan maailmanmarkkinoiden hinnan nousta. Pohjoiskarjalainen ylistää puhdasta luontoa ja raitista ilmaa, ja antaa samalla ulkomaiselle kaivosyhtiölle luvan kaivaa uraania keskeltä kaupunkia.

Onko Pohjois-Karjala todella yhä resurssiperiferiaa? Mitä on väki, joka vaatii saada kaikki luonnonvarat täysimääräiseen käyttöön lopputuloksesta piittaamatta. Panostetaanko Pohjois-Karjalassa köyhyyteen ja haetaan alikehittyneiden alueiden tukea ja leimaudutaan samalla köyhiksi, vai ollaanko menestyneitä, osa hyvinvoivaa Eurooppaa? Vastauksen voi lukea sanomalehti Karjalaisen pääkirjoituksesta 28.1.2010: Köyhyys on Pohjois-Karjalan valtti. EU-tuet ovat elinehto Itä-Suomen kehittämisessä. Pohjois-Karjalan maakuntahallituksen mukaan unionin laajeneminen ja budjetin kiristämisyritykset ovat vaara. On herännyt huoli, suoranainen pelko, että Pohjois-Karjala ei enää olisikaan köyhä. Pohjosi-Karjala saattaa menettää asemansa Euroopan unionin köyhänä alueena.

Puhunta on poliittista, mutta puhujan on oltava tietoinen siitä, mitä hän puhuu. Sen pitää olla toiminnan lähtökohta. Pohjois-Karjalan kehittämisessä kannattaa suvaita molemmat mahdollisuudet: kiivas työtahti ja hidas elämä, mutta tämä duaalimalli on tehtävä selväksi ja läpinäkyvästi. Entä mitä otetaan kehityksen tavoitteeksi? Hallitseeko Pohjois-Karjalaa kasvuhakuinen bisnesajattelu vai soveltuisiko tänne hajautetun toiminnan malli? Onko suuntana yltäkylläisyys, kohtuus vai tietoinen niukkuus?

Ismo Björn