”Bingo siinä se on naapuri ihan vieressä eikä se siitä muualle häviä.” Näin totesi eräs Tulevaisuusohjelman PK 2030 osallistuja pohdittaessa Venäjän asemaa Pohjois-Karjalan tulevaisuuden kannalta.
Tulevaisuusohjelman eri kurssit ovat ennakoineet Pohjois-Karjalan tulevaisuutta suurten megatrendien viitekehyksestä käsin. Yksi näistä on ollut globalisaation jatkuminen. Tässä yhteydessä pohjoiskarjalaiset aluekehittäjät, joita ohjelmassa yhteensä on ollut yhtä vaille 100, ovat arvioineet olisiko kansainvälistä yhteistyötä tulevaisuudessa suunnattava enemmän Kiinaan ja Intiaan vai onko itänaapuri sittenkin ensisijainen yhteistyökumppani.
Millainen on Kiina, Intia tai Venäjä vuonna 2030? Tulevaisuuden tutkija tai sen ennakoija ei voi päästä käsiksi tulevaisuuden todellisuuteen sen paremmin kuin historiantutkija menneisyyden todellisuuteen. Voimme vain nyt käytettävissä olevan tiedon ja eri lähteiden avulla luoda erilaisia tulevaisuuskertomuksia Pohjois-Karjalan kansainvälisestä yhteistyöstä parin vuosikymmen päästä. Mutta mikä on Pohjois-Karjalan ”tärkein itä” Tulevaisuusohjelman osallistujien tulevaisuuskertomuksissa?
Lateraalisen ajatellun tasolla osa osallistujista näki Intian ja Kiinan kanssa tehtävän yhteistyön tuottavan Pohjois-Karjalaan paljonkin uutta. Vuonna 2030 Joensuussa valmistetaan kiinalaisia lääkkeitä, Kontiolahdella tehdään intialaisia elokuvia ja Itä-Suomen yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat merkittäviä Intia-osaajia. Pekingistä Joensuuhun päästään luotijunalla. Siirryttäessä todennäköisempään vertikaaliseen ajatteluun osallistujat valitsivat ensisijaiseksi yhteistyön suunnaksi kuitenkin Venäjän. Vaikka kanssakäyminen Aasiaan lisääntyisikin, ei Kontiolahden elokuvakylästä tule Bollywoodia eikä kiinalaisten lääkesuitsukkeiden imelä tuoksu leiju Joensuun tehdassaleissa.
Näyttää siltä, että pohjoiskarjalaisten aluekehittäjien tulevaisuuskuvissa Venäjä on yhden vaihtoehdon mukaan Bingo-voitto suurine mahdollisuuksineen ja lupauksineen. Tosille maantieteellinen läheisyys näyttäytyy eri tavoin: ”Maantieteelle Pohjois-Karjala ei voi mitään” eikä ”Pohjois-Karjala yllä idän ja lännen kohtauspaikaksi”. Lopuksi joukkoon mahtuu todellisiakin pessimistejä: Lähialueiden mahdollisen yhteisen talous- ja kulttuurialueen osalta kommentoi eräs osallistuja: ”Hehheh! …Vuonna 2030 Karjalan tasavalta on yhtä erämaata – viimeisetkin mummot ovat poissa”. Onko näin?
Seppo Sivonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti