21.2.2010

Pohjoinen ilmansuunta

Osallistuimme Matti Fritschin kanssa runsas viikko sitten Ulkopoliittisessa Instituutissa järjestettyyn Pohjoisen politiikan ja turvallisuuden asiantuntijaseminaariin. Kaksi päivää käsiteltiin arktisia alueita; tavoitteena oli jäsentää Suomen asemaa suhteessa niihin. Seminaarin järjesti Lapin yliopisto ulkoministeriön toimeksiannosta, ja sitä veti ja juonsi pohjoisen tutkija ja globaali edusmies Lassi Heininen. Tilaisuus oli tyypillinen esimerkki ministeriöiden nykyisestä toimintatavasta: tutkijoita ja politiikan toimijoita kutsutaan saman pöydän ääreen puhumaan toisilleen. Ainakin tässä tilaisuudessa kiinnostavaa puhetta piisasi. Alustuksiin käytettiin seminaarin työajasta alle puolet.

Pohjoinen kiinnostaa monesta syystä. Siellä on luonnonvaroja runsaasti. Jos ja kun napajäätikkö sulaa, merenkulun reitit menevät tyystin uusiksi. Alkuperäiskansat vaativat omia alueitaan takaisin. Kun Kylmä Sota päättyi, vakiintuneet geopoliittiset asetelmat saivat uusia sävyjä. Näissä asioissa riittää pohdittavaa myös Suomessa, vaikka emme kuulukaan niiden viiden arktisen rantavaltion joukkoon, jolle merenpohjan resurssit pääsääntöisesti kuuluvat.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että meidän ilmansuuntamme on itä. Olemme Itä-Suomessa, ja kauempaa katsottuna usein kiinnostavia lähinnä siitä syystä, että meillä on erityinen itänaapuri. Pidetään kuitenkin myös pohjoinen mielessä, muulloinkin kuin näiden kunnon pakkasten aikaan.

Itä ja Pohjoinen liittyvät toisiinsa keskeisillä tutkimusaloillamme. Naapurimme Karjalan tasavalta on Barentsin aluetta, joka on tulevaisuudessa Euroopan idän ja lännen rajayhteistyön keskusalueita. EU:n aluepolitiikan kartoilla Itä-Suomi muodostaa yhdessä Pohjois-Suomen ja Ruotsin kanssa harvaanasutun ja hiipuvan pohjoisen, jonka erityisasema on tunnustettu esimerkiksi tuoreessa Lissabonin sopimuksessa. Myös useat yhteistyökuviot näiden molempien aihepiirien tutkimuksessa ovat pohjoisen suunnassa.

Heikki Eskelinen

12.2.2010

Intiaan, Kiinaan vai Venäjälle?

”Bingo siinä se on naapuri ihan vieressä eikä se siitä muualle häviä.” Näin totesi eräs Tulevaisuusohjelman PK 2030 osallistuja pohdittaessa Venäjän asemaa Pohjois-Karjalan tulevaisuuden kannalta.
Tulevaisuusohjelman eri kurssit ovat ennakoineet Pohjois-Karjalan tulevaisuutta suurten megatrendien viitekehyksestä käsin. Yksi näistä on ollut globalisaation jatkuminen. Tässä yhteydessä pohjoiskarjalaiset aluekehittäjät, joita ohjelmassa yhteensä on ollut yhtä vaille 100, ovat arvioineet olisiko kansainvälistä yhteistyötä tulevaisuudessa suunnattava enemmän Kiinaan ja Intiaan vai onko itänaapuri sittenkin ensisijainen yhteistyökumppani.
Millainen on Kiina, Intia tai Venäjä vuonna 2030? Tulevaisuuden tutkija tai sen ennakoija ei voi päästä käsiksi tulevaisuuden todellisuuteen sen paremmin kuin historiantutkija menneisyyden todellisuuteen. Voimme vain nyt käytettävissä olevan tiedon ja eri lähteiden avulla luoda erilaisia tulevaisuuskertomuksia Pohjois-Karjalan kansainvälisestä yhteistyöstä parin vuosikymmen päästä. Mutta mikä on Pohjois-Karjalan ”tärkein itä” Tulevaisuusohjelman osallistujien tulevaisuuskertomuksissa?
Lateraalisen ajatellun tasolla osa osallistujista näki Intian ja Kiinan kanssa tehtävän yhteistyön tuottavan Pohjois-Karjalaan paljonkin uutta. Vuonna 2030 Joensuussa valmistetaan kiinalaisia lääkkeitä, Kontiolahdella tehdään intialaisia elokuvia ja Itä-Suomen yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat merkittäviä Intia-osaajia. Pekingistä Joensuuhun päästään luotijunalla. Siirryttäessä todennäköisempään vertikaaliseen ajatteluun osallistujat valitsivat ensisijaiseksi yhteistyön suunnaksi kuitenkin Venäjän. Vaikka kanssakäyminen Aasiaan lisääntyisikin, ei Kontiolahden elokuvakylästä tule Bollywoodia eikä kiinalaisten lääkesuitsukkeiden imelä tuoksu leiju Joensuun tehdassaleissa.
Näyttää siltä, että pohjoiskarjalaisten aluekehittäjien tulevaisuuskuvissa Venäjä on yhden vaihtoehdon mukaan Bingo-voitto suurine mahdollisuuksineen ja lupauksineen. Tosille maantieteellinen läheisyys näyttäytyy eri tavoin: ”Maantieteelle Pohjois-Karjala ei voi mitään” eikä ”Pohjois-Karjala yllä idän ja lännen kohtauspaikaksi”. Lopuksi joukkoon mahtuu todellisiakin pessimistejä: Lähialueiden mahdollisen yhteisen talous- ja kulttuurialueen osalta kommentoi eräs osallistuja: ”Hehheh! …Vuonna 2030 Karjalan tasavalta on yhtä erämaata – viimeisetkin mummot ovat poissa”. Onko näin?
Seppo Sivonen

10.2.2010

Грешный мой - великий, могучий и лукавый

В пятницу, в очередной праздник национальной финской/финляндской идентичности, в день Рунеберга, состоялась официальная презентация нашего блога. Помимо пирожных, кофе и пунша, мероприятие делал привлекательным круглый стол (paneeli, слово, вызывающее у русскоязычных определенно не научные ассоциации), посвященный «языковому вопросу». Роли участников беседы были распределены заранее: Исмо Бьорн отстаивал позиции шведского языка (как вообще в Финляндии, так и в науке и в институте в частности), Кирси Лаурен – финского, Хейкки Эскелинен – английского, автор – русского. Надо сказать, что подобный принцип используется часто при обсуждении наболевших вопросов, например, на телевидении, и ограничивает участников беседы, не позволяя отклоняться от заранее определенной роли.

Для меня наиболее актуальной была и остается тема финского языка, а не русского. Очевидно, что русский язык в настоящее время языком общественной жизни, публичных дебатов и т.д. в Финляндии не является. Говоря о том, какой язык в какой степени является языком науки (и отстаивая его право таковым быть), скорее, нужно говорить о новых условиях производства знания, о новом контексте, который становится все более глобализированным. Так или иначе мы встроены в международную научную дискуссию – участвуем в конференциях, ссылаемся в своих текстах на международные источники, публикуем свои тексты на разных языках, не только на своем родном. В данных условиях значимым становится ворпос оценки нашего труда, вернее, его «продукта», его овеществленной формы, текста. Какие тексты, какие высказывания, участие в какого рода дискуссиях признаются более ценными, в каких – менее. И как это связано с языком, на котором текст произведен.

Для современной системы учета и контроля нашего труда более ценны те тексты, слова, физические передвижения, которые направлены вовне Финляндии. И именно в условиях многоязычия это порождает парадоксы. Мне, говорящей и пишущей по-русски с наименьшими затратами лингвистических усилий, очевидно, легче написать статью, диссертацию, монографию по-русски. Думаю, что и опубликовать эти тексты было бы возможно в России. И оценивались бы они в нашей внутренней системе достаточно высоко – как публикации в международных изданиях. Но кто был бы их читателем?

Кто, например, читает этот текст? И если читает, понимает ли его внутренние цитаты? И что он/а думает о синтаксисе? Как читается этот текст в условиях многоязычия? Я могу продолжить список вопросов, на которые можно поразмышлять со вкусом в другом месте.

С другой стороны, в основном я пишу по-фински. Это мой второй язык, на котором я привыкла писать, который многие критикуют за его неповоротливость и кальки с русского, но который для меня стал моим языком науки. Пиша по-фински, я тешу себя надеждой, что меня услышат не только те, кто по роду научных занятий интересуется, например, иммиграцией, но и те, кто задействован в этом сложном социальном и культурном процессе. То есть, я могу расчитывать на то, что мое высказывание будет участвовать в общественном диалоге, так сказать, отзовется. И, в общем-то, для меня все, что издается на финском – это международные публикации. Хоть я и прожила почти 20 лет в Финляндии, так или иначе я нахожусь в нише иммигранта. То есть, мои тексты на финском в моем личном ранжире – то, что в нынешней системе оценки нашего труда ставится на высшую ступень, международные публикации. Однако, официально – это публикации местные, не такие престижные, как, например, опубликованные в России или Великобритании.

О парадоксах языков науки (и не только) можно продолжать писать и говорить долго, да и тема эта отнюдь не новая. Статью на эту тему я обещала написать уже много месяцев назад. Языковая политика – дело тонкое, чем больше языков, тем больше шансов прорыва...

Ольга Давыдова

9.2.2010

Karahkasta päähän

Ismo Björn muistutti taannoin, että Karjalaan liittyvät kysymykset tapaavat olla erityisen latautuneita: "Karjala-aiheen valinnut tutkija tekee aina, itse usein asiaa tiedostamatta, poliittista tutkimusta".

Omalta osaltani Karjala-teemoihin ja lähihistoriaan liukuminen on muutenkin ravistellut orastavaa tutkijanidentiteettiäni. Se on saattanut pohtimaan kysymyksiä, jotka monelle voivat olla koko tutkimuksen lähtökohta, mutta jotka allekirjoittanut on tähän saakka onnistunut sujuvasti välttämään.

Muistan opiskeluaikana hämmentyneeni innosta, jolla jotkut kanssaopiskelijoista paneutuivat Suomen sisällissotaan liittyviin kysymyksiin. Aihe oli monelle omakohtainen ja siksi kiinnostava: perheen tai suvun taustaväreistä löytyi joko punaista tai valkoista. Meillä ei asiaan ollut koskaan otettu varsinaisesti kantaa, joten siihen oli ollut helppo suhtautua neutraalisti. Oikeastaan vasta opiskeluaikana todella tajusin, millainen emotionaalinen ja sosiaalipsykologinen painolasti vuodella 1918 oli.

Gradussani päädyin tutkimaan keskiaikaisia venäläisiä taistelukertomuksia. Ne olivat mukavan etäällä omasta kokemuspiiristä (vaikka kukaan humanististen tai yhteiskuntatieteiden tutkija tuskin enää elätteleekään kuvitelmia objektiivisuudestaan, olipa aihe mikä hyvänsä). Väitöskirjaa tehdessäni ajelehdin jo 1800-luvulle, mutta kansallismielinen kissanhännänveto ja rajaseutukysymykset tuntuivat nekin pysyvän turvallisesti käsivarren mitan päässä. Minä, tutkija, tässä analysoin viileästi tekstiaineistoa!

Kun sitten tuo arvaamaton katapultti, jota myös tutkimusrahoitukseksi kutsutaan, paiskasi minut – keskiajan tutkijaksi itseäni jonkin aikaa kuvitelleen – 1900-luvulle, sain karjalaisesta mäntykarahkasta päähäni niin, että silmissä musteni. Törmätessäni vuoden 1903 Aamun Koitto-lehdessä isoukkini nimeen aloin jo aavistella, ettei tästä kuivin jaloin – tai silmin – selvitä. Kun luin karjalaissiirtolaisten haastatteluja, mieleen nousivat äidin, mummon ja isotädin kertomukset omasta evakkomatkastaan ja sodan jälkeisestä ajasta.

Tajusin, että tutkiessani karjalaisten ortodoksien vaiheita tutkin myös oman sukuni taustaa ja peilaan niitä siihen, halusin tai en.

Kuten sanottu, minulle tutkimusaiheen tuleminen näin lähelle on uutta. Vaikka tutkinkin mennyttä, en nykypäivää (paitsi välillisesti), joudun asemoimaan itseni tutkimuskenttään jossain määrin eri tavoin kuin ennen, tai pikemminkin tiedostamaan asemoitumiseni ja olemaan entistäkin valppaampi, mitä tulee omiin motiiveihini ja tuntemuksiini. Kokemus on jo nyt ollut varsin opettavainen. Se on myös tuonut historiantutkijan entistä lähemmäs kulttuurintutkimuksen ja monitieteisen "uuden kulttuurihistorian" kenttää.

Säestän siis vanhempaa kollegaa toteamalla, ettei Karjalaa ja siihen liittyviä merkityksiä tosiaan kannata aliarvioida. Ne voivat yllättää - tavalla tai toisella.

Vesilinnun elämää

Terveisiä Tampereelta Labour netin seminaarista! Tammerkosken sillan alla kuohuu, niin kuohuu myös meidän laitoksen yläpalkissa. ISY logo vetää muuten niin seesteiseen joenpintaan jälkensä… Onko kuva symbolinen? Karjalan tutkimuslaitos elää tyvenessä, mutta muualla kuohuu. Mehän kyllä tiedämme, että Pielisjoen pinta on petollinen, sen alla on vaarallisia virtauksia.


Puhuimme seminaarissa uimaan oppimisesta. Tohtorikoulutuksessa on kuulemma joskus ollut sellainen meininki, että heitetään porukka veteen ja katsotaan, kuka oppii uimaan. Nyt kuitenkin pyritään tukemaan opintoja edes hieman ja antamaan jotain suuntaakin. Metaforana haluttiin pikemminkin käyttää junarataa: opiskelija määrittelee minne halua mennä ja hänet lähetetään matkaan, matkan varrella on kuitenkin osattava tehdä oikeita valintoja ja vaihtoja loppuun päästäkseen. Matka on silti tukevammalla pohjalla.


Minä olen kuitenkin polskinut jo aikani tuolla Karjalan tutkimuslaitoksen tyvenessä ankkalammessa. En ole enää täysin untuvikko ja tunnistin itseni tuosta uimaan opettelun metaforasta. Pyllähdin untuvikkona tähän jokeen, mutta olen jo hieman kehittänyt vesilinnun ominaisuuksiani. Minulle on kasvamassa jonkinlainen öljyinen höyhenkerros, joka hylkii pientä tihkusadetta. Osaan jo hieman puolustaa näkemyksiäni. Olen myös oppinut pitämän pääni pinnalla, mutta jos ja kun uppoan, tajuan olla hengittämättä, kunnes taas pääsen pinnalle. Olen siis todennut, että välillä tulee vaikeuksia niin tutkimuksessa kuin muussakin työssä, joten silloin kannattaa vain hieman potkia kovemmin ja pidättää hengitystä.

Toisaalta minusta tuntuu, että vaikka polskutan kovasti, en pääse eteenpäin. Seuraava tavoitteeni voisikin olla se, että oppisin käyttämään pyrstöäni oman suuntani määrittelemiseen. Toisaalta voi olla, että räpyläni ovat vielä kehittymättömät. Pyrstöni on niin leveä, että se ei ohjaa minnekään ja räpyläni liian pienet, jotta saisin voimaa potkuihini.

Kun nämä ongelmat on korjattu, olenkin jo valmis vesilintu. Tuleeko minusta sorsa? Ei, minusta tulee villihanhi ja muutan etelään!

5.2.2010

I thinks so I exists, ajattelen siis olen

Musiikin kieli on kansainvälinen ja niin on myös muiden taiteiden kieli. Niitä ei tarvitse välttämättä ymmärtää, mutta niistä voi imeä itseensä sopivat vaikutteet. Toisin on kyse puhutun kielen kohdalla.


Keskustelimme tänään Runebergin päivänä tieteenkielestä täällä Karjalan tutkimuslaitoksella. Synteesinä vedän keskustelussa sellaisen johtopäätöksen, että jokainen tutkija kirjoittaa oman tieteenalansa mukaan valiten itselleen keskeisen kohdeyleisön ja sitä kautta myös kielen. Toisaalta kuitenkin on tieteen sisäänpäin lämpiävyyden ja ummehtuneisuuden välttämiseksi myös tuotava omaa tutkimustaan kansainvälisen tiedeyhteisön tavoitettavaksi. Tässä on apuna englannin kieli, joka on jostain syystä nyt vain valikoitunut ns. yleiskieleksi.


Keskustelussa kuitenkin jäimme pohtimaan, sitä kuinka kieli vaikuttaa ajatteluumme, yhteiskuntamme tasa-arvoon tai yliopiston kolmanteen tehtävään eli alueelliseen vaikuttavuuteen. Kuinka ymmärrämme asiat, jos käytössämme on ns. vieras kieli tai kuinka toteutamme kasvatus ja sivistystehtävää, jos oma yhteiskuntamme ei pysty ymmärtämään kirjoitustamme. Toisaalta, niinpä, kuinka moni nykyisin saa selkoa väitöskirjateksteistä, jotka vilisevät erityistermistöä ja usein niihin huomaamattamme sujahtaa esimerkiksi englannin sanajärjestykset.


Jaa-jaa. Itse aion omalta osaltani yrittää kantaa korteni kekoon ja pyrin jossain välissä myös tuottamaan englanninkielistä tekstiä. Kunhan ensin olen kirjoittanut ja ajatellut asiani suomeksi. Tiedostan, että nämä suomenkieliset raporttini yms. eivät välttämättä lisää laitoksemme indikaattorien mukaista tulosta. Luotan samalla kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa niitä taas arvostetaan, kunhan indikaattorit vaihtuvat. Lisäksi itse henkilökohtaisesti koen saavani paljon tästä sidosryhmäyhteistyöstä, jossa tapaan paikallisia toimijoita. Se tarjoaa minulle jatkuvaa dialogia ja dilemmoja käytännön ja tieteen välissä, joita ilman tutkimukseni jäisi leijumaan teoriasfääreihin eikä koskaan tapaisi sitä maankamaraa, jossa kuitenkin elämme.


Jos kirjoitammekin tuloksiamme jatkossa enenevässä määrin muilla kielillä, jatkakaamme tänne blogiin kirjoittamista sillä kielellä, jonka katsomme sopivaksi.

4.2.2010

Elämme kiinnostavia aikoja

Tämän päivän (4.2.2010) Helsingin Sanomista saimme lukea, että Suomen yliopistoissa eletään uuden ajan alkua. Kuten Pekka Suutari blogi-kirjoituksessaan (3.2.2010) tuo esille, niin strategiakeskustelut ovat käynnissä myös Itä-Suomen yliopistossa (ISY), eikä syyttä kuten Helsingin Sanomien kirjoituksessa tuodaan esiin ovat muutamat Suomen yliopistot (mukaan lukien ISY) saaneet ”laiskanläksyä” siitä, että viime keväänä valmistellut strategiat ovat liian laveita. Jokaisen yliopiston pitää löytää osaamisaloistaan ne, joilla voidaan tavoitella kansainvälistä, tai ainakin Suomen, kärkiyliopiston titteliä.

Mielestäni tilanteesta tekee mielenkiintoisen ainakin se seikka, että tällä kertaa yliopistojen strategiat eivät ole enää pelkästään yliopistoissa työskentelevien hyppysissä, strategian hyväksyy ja niistä siis viime kädessä päättää yliopistojen hallitukset, joissa on mukana myös ns. ulkopuolisia jäseniä. Jää nähtäväksi, kuinka vuoden alussa (käytännössä kuitenkin viime syksynä) aloittaneet yliopistojen hallitusten ulkopuoliset jäsenet pystyvät hahmottamaan kunkin yliopiston vahvuudet ja mahdollisuudet – tässä on muutoksen toivoa ja pelkoa(kin).

Kun uusi yliopistolaki viime vuonna hyväksyttiin eduskunnassa, yliopistoissa puhuttiin monenlaisin äänensävyinen, onko lailla merkitystä yliopistojen arkeen, jatkuuko toiminta entisellään – vai muuttaako valtionohjauksesta irtautuminen yliopistoja ja niissä työskentelevien arkea. Virkasuhteista työsuhteisiin siirtymisen toivottiin olevan lääke yliopistotyöntekijöiden pätkätyökierteisiin, kuinkahan mahtaa käydä? Työntekijän kannalta kiinnostavaa on tällä hetkellä ainakin se seikka, että elämme parhaillaan ns. sopimuksettomassa tilassa, kun valtionvirkaehtosopimuksen jatkoaika päättyi tammikuun lopussa, eivätkä sopijapuolet ole vielä päässeet uudesta yliopistojen työehtosopimuksesta yksimielisyyteen. Kiistanalaisia kysymyksiä riittää, ainakin työajan määrittelystä käydään tällä hetkellä kovaa vääntöä.

Pätkätyöt eivät ole yliopistoissa uusi ilmiö, niihin on täällä totuttu ja jotenkin hiljaisesti hyväksyttykin. Mutta kun samaan aikaan puhutaan strategioiden terävöittämisestä, ja siitä että esimerkiksi koulutusalojen lakkauttaminen on välttämätön elinehto, että maamme yliopistot pystyvät tulevaisuudessa selviämään ja tavoittelemaan kansainvälisten huippuyliopistojen statuksia, niin herää ainakin osalle pätkätyöläisistä huoli siitä, miten asettautua strategiaan ja tehdä itsensä hyödylliseksi.

Myös keskustelu eläkeiän pidentämisestä lisää muutoksen mahdollisuutta ja huolta, tarkoittaako tämä sitä, että esimerkiksi ne yliopistojen työntekijöistä, jotka eivät kuulu kategoriaan ei-enää-niin-nuoret, mutta joilla nykyiselläänkin on ”vielä muutama vuosi” taaperrettavana kohti eläkeikää/putkea, pääsisivät jatkossa käsiksi joihinkin pysyvimpiin työsuhteisiin esimerkiksi yliopistoissa (tämä on tavoitteena mm. Aalto yliopiston tutkijanuramallissa) tai muualla julkisessa hallinnossa tai yksityisellä sektorilla, vai tarkoittaako eläkeiän pidentäminen vain pidempää rimpuilua pätkätöiden varassa? Eläkeiän pidentämiseen tuntuu olevan kova (poliittinen) paine, ja varsin yleisesti jaettu halu. Tosin toisenlaisiakin äänenpainoja on ilmassa, on tuotu esiin myös faktoja siitä, kuinka maassamme on tällä hetkellä 300 000 työttömän reservi ja näyttää siltä, että vaikka talouselämä tästä pikkuhiljaa elpyisi, niin ei tätä työttömien reserviä puolessa vuodessa työllistetä.

Toisaalta Suomessa on ennenkin kuultu ambivalentteja puheita työvoiman tarpeesta. Esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa mantrana on ollut puhua työperäisen maahanmuuton lisäämisestä, vaikka samaan aikaan maahanmuuttotutkijat kilvan ovat tuottaneet tutkimustuloksia siitä, kuinka Suomessa jo asuvilla maahanmuuttajilla on vaikeuksia työllistyä. Nämä tarinat nousevat esiin myös omassa haastatteluaineistossani venäjänkielisiltä maahanmuuttajanaisilta Pohjois-Karjalassa. Vaikka muuttajanaisella olisi akateeminen koulutus, joka on hankittu Venäjällä, ja sujuva kielitaito, niin ei se Pohjois-Karjalaan muuton jälkeen ole välttämättä ollut tae työmarkkinoille sijoittumisesta. Ja koulutusta vastaaviin töihin maahanmuuttajien on vieläkin hankalampi työllistyä.

Mutta ehkäpä ambivalenssi on voimaa ja kenties siinä piilee muutoksen mahdollisuus, jää nähtäväksi.

Pirjo Pöllänen